Vappu-paardit, jee!

No sitä vappua. Mullahan perinteisesti vapun viettoon sisältyy aina aikuisten hulinoita ja lasten hulinoita. Muuten varmaan skippaisinkin vappuaaton vieton, mutta rakkaalla pikkuveljelläni on silloin synttärit ja olemme useamman vuoden ajan jo tehneet niin, että järjestän hänelle piknikin aattona tämän synttäreitten kunniaksi. Tällä kertaa pikkuveljeni piti kuitenkin oikein kunnon synttärivappuhulinat ja minä pukukoodia "Mahdollisimman hyvännäköinen" säikähtäneenä varasin itselleni ajan meikkaajalle. Ai kamala. Siihen nähden, että näytän aina siltä, että olisin herännyt päivään veneen alta, olen melko tarkka meikistäni ja jopa hiuksistani. Tai en tiedä olenko niinkään tarkka, kuin että teen ne aina omalla tavallani ja nyt me emme kertakaikkiaan olleet meikkaajan kanssa samalla aaltopituudella, ja lähdinkin juhliin lopulta oman meikkipussin kautta. No mutta, tulipahan kokeiltua, olen varma, että jos meikkaajan kanssa synkkaa ja tällä on nykyajan trendit tiedossa, niin meikkaajalla olisi ihanaa käydä, mutta nyt.. ei niinkään. Plus meikkaajan suusta ei halua kuulla kesken meikkauksen lauseita kuten: "-Tässä on kyllä ihan oikeesti tosi huono valo meikata." Ainakaan paria kertaa.

 

 

Ihan oikeasti olen yleensä enemmän kiinnostunut ihmisistä kuin syömisestä, (That.Is.Not.True.) mutta en viitti laittaa tänne kuvia vieraista, jotka olivat kyllä todellakin pukukoodia noudattaneet, joten saatte nauttia taroamisten kuvista. Niin kivoja ja kauniita ja hauskoja ja ihania ihmisiä (maailman hienoin) koti tulvillaan.

 

Seuraavana aamuna oli sovittu taas naapureiden kanssa vappubrunssista pihamaalla ja voinkin ylpeänä kertoa olleeni ensimmäisenä paikalla, vaikka olin käsittääkseni ainoa, joka oli ollut aattona liikenteessä. Lapset olivat pukeutuneet hauskoiksi tyypeiksi ja posautimme skumpat ja herkuttelimme munkeilla ja muilla naposteltavilla. Lounas tuli pihaan taas yksien naapureiden ravintolasta ja iltapäivällä tein vielä lämpimiä voileipiä ja toinen naapuri toi pihaan kahvit. Niiiiin leppoisaa. Lopulta pihassa tuli hengattua pikku pausseja lukuunottamatta kymmenestä kuuteen.

 

 



S ei itseasiassa ollut ihan koko päivää menossa mukana, sillä tämän kummisetä tuli tuli tyttärensä kanssa päikkäreitten jälkeen hakeen pojan Särkänniemeen. Siellä oli Hevisaurus. He-vi-sau-rus. S osaa kohta jo varmaan sen levyn alussa tulevan Syntytarina selostuksen ulkoa ja kun me tehdään melkein aina niin, että kun lähetään autolla johonkin saa kaikki vuoronperään valita oman biisin, niin S haluaa aina Hevisauruksen "tarinan". Se on aika pitkä. Ja mahtipontinen. Ja A haluaa aina kokeilla osaako hän sen jo kokonaan mukana. Särkänniemessä oli ollut paaaaljon muutakin nähtävää ja pikkuhiljaa S on tipautellut tiedonmurusia salaperäisestä retkestään, jota hän kutsuu, ei enempää eikä vähempää, kuin "Elämänsä seikkailuksi". :)