Kerhopäivä.

Olin perjantaina ihan super-onnellinen. Vein pojat aamulla kerhoon, S jäi sinne oletetusti hyvin iloisesti ja L toisteli isoveljen roolin tuomalla vastuuntuntoisuudellaan katsovansa pikkuveljen perään. Kerhonvetäjät kehottivat mua lähteen pois, kun kysyin jäisinkö kerholle seuraileen kuinka S viihtyy ensimmäisenä kerhopäivänään; "-Lähe vaan, kyllä me sit soitetaan jos jotain tulee." mulle sanottiin kasvoilla hiukan pidätelty hymy ("Ei sua tarvita täällä."). Kävelin iloisesti kauppaan ostaan mehujäätä ja naistenlehden ja käppäilin kotipihaan, matkalla moikkailin leveästi hymyillen tuttuja, jotka eivät meinanneet tunnistaa, kun kuljin ilman vaunuja. Istuskelin pihassa auringonpaisteessa ja juttelin siskoni kanssa puhelimessa, kun ymmärsin, että mulla tulee oleen tälläinen hetki joka viikko. "-Nauti nyt vaan siitä auringonpaisteesta siellä ulkona, siivoilet sitten sisällä, kun alkaa syksyn pimeys ja sateet." siskoni sanoi ja minä tein työtä käskettyä. Pian seuraani liittyi Naapurin Rouva lapsineen ja myöhemmin päätimme hakea L:n ja S:n kerholta porukalla. L ja naapurin H kävelivät kerholta iloisesti käsi kädessä ja olivat ilmeisen onnellisia toistensa seurasta, josta saivatkin sitten nauttia melkein koko päivän. Leikit oli kivoja, lapset huomattavan hyväntuulisia, mää join päiväkahviani kaikessa rauhassa, kun S nukkui ja L ja H touhusivat iloisesti omiaan ja kuten sanottua, mulla oli super-onnellinen olo.

Mää tuun onnelliseksi auringosta, mehujäästä, kivoista ihmisistä, iloisista lapsista, hauskoista leikeistä, ikkunasta tulevasta tuulen vireestä, rauhassa juodusta kahvista, värikkäälle tarjottimelle tehdyistä voikkareista, naurusta, nukkuvista lapsista, kerhopäivistä, uusista kerhotossuista, majoista ja jääkaappimegneettien kalastamisesta rullamitoilla. Mistä te?