Moikkis! (Mulla noi tervehdykset menee vähän kausiluonteisesti ja nyt toi "Moikkis" on ollut pinnalla. Aina kun yritän oikein tietoisesti olla sanomatta sitä, sanon "Heippis" ja se on kyllä aika paha. Melko - reipas.)
Takana on ollut pari kivaa päivää. Eilen oltiin poikien kans kaupungilla ja käytiin syömässä Raxissa. Vitsi, se Raxihan on tosi hyvä lasten kans, ensinnäkin makso 2-4 vuotiailta 1,95 e ja kun pääsin sen yli, että jos mää puhun totta, niin mun ei tarvi nolostella sitä, että vaikuttaa siltä kun valehtelisin, niin menin ja totesin reippaasti, että "Tultais syömään, mää ja kaksi lasta, ne on 2 ja 4 vuotta." ("On oikeestikin!") Sen lisäksi siellä on varmasti jotain mieluista nirsommillekin lapsille (sen enempää osoittelematta sormella, tähän kategoriaan L kuuluu edelleen, joskin aikaisempaa löyhemmin) Esim. salaattiahan L ei syö, jos siellä on jotain punasta tai oranssia. Eikä myöskään itse salaatinlehtiä, mutta kurkku kelpaa. Sitten voi valita kaveriksi vaikka raejuustoa ("-Mää en halua railijuustoo."), maissia tai herneitä tai mistä lapsi nyt sattuu tykkään, tässä tapauksessa kurkun lisäksi nakeista ja lihapullista ja yhdestä sipulirenkaasta (!). Mutta S:lle siellä oli kaikkia lemppareita nakkien ja lihapullien lisäksi, mm. fetaa, kananmunaa, raejuustoa ja herneilläkin S kikkaili kiinnostuneesti. Kurkku on meillä tällä hetkellä vahvasti se, jonka häviäminen aina lautasilta auttaa mua nukkuun yöni levollisesti. Sit oli se leikkipaikka siinä vieressä, niin mää sain syötyä loppuun ja haettua vielä kahvinkin, joskin kahvin juonnissa tuli sen verran kiire, että jouduin kaataan L:n mukin pohjalta loput maidot kuppiini, jotta kahvista tuli nopeesti hörpättävää. Meni kyllä tosi hyvin, oli semmonen ihana keikka, kun kaikki sujuu hyvin ja mulla on homma hanskassa ja kaikilla iloinen mieli. Jos en olis tiputtanut salsoja paidalleni, niin olisin ollut alusta loppuun vielä ihan kiitettävän freesikin, sepäs olis ollut jo jotakin. (epärealistista)
Illalla S:n kummit tuli tyttärensä kanssa hoitaan meijän poikia ja me mentiin A:n kanssa syömään. Värjäsin aamulla (ennen kaupungille lähtöä) hiukset ja iltapäivällä villiinnyin jopa tekeen nutturan treffien kunniaksi. Ja juuri kun luulin, etten voisi enempää panostaa päätin laittaa päälleni hameen. Oli aikas ihanaa. Sushiravintolassa käynti oli avartava kokemus ja homma pysyi sielläkin hyvin hanskassa, alan kohta jo epäileen, että mun nössöys on lahja, sillä jälleen kerran se osoittautui lopulta myönteiseksi asiaksi. Jos olisin uskaltanut alkuruokakeittojen saapuessa heti sanoa tarjoilijalle, että "-Anteeksi, sää unohdt tuoda lusikat." ei mulla olisi ollut aikaa tajuta, ettei kyseistä keittoa kuulu syödä lusikalla, vaan hörppiä kupista. (Toivottavasti. Ei tarvi oikaista jos olen väärässä.) Veitsiä ja haarukoita en edes etsinyt katseellani ja siitä olen ylpeä. Päivällä sattuneesta salsa-episodista oppineena, en edes loiskauttanut soijaa päälleeni! Jottei homma mennyt liian hallituksi, niin A:lla oli melko huono koordinaatio-päivä ja paidan rintataskut soijassa.
Tänään oli S:n neuvola ja päästiin meneen sinne ihan kaksin, kun A pystyi oleen sen aikaa L:n kans asioilla. Neuvolassa kaikki meni hyvin, muistelin, että 2 v. neuvola olisi ollut jo pidempi, mutta puolessa tunnissa homma oli hoidettu. Sitten koittikin se, mistä ajattelin S:n ilahtuvan erityisesti, mukana ei nimittäin ollut lainkaan vaunuja! S sai kävellä kotiin asti ja ai että hän nautti. Pysähdyttiin torikahvilaan syömään (no aloittaan, eihän sitä nyt malttanyt kauaa istuskella kun maailma oli avoin.) pulla ja pillimehut. Oli niin kiva seurata, kuinka S sai kerrankin temmeltää mielensä mukaan, kun pystyin suomaan tälle kaiken keskittymiskykyni. Eiköhän jäbä jo siellä kerhossakin pärjää, täytyykin muistaa käydä ostaan kerhotossut. (Hyvät hyssykät sentään, kerholainen!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti