18. syyskuuta 2012

Tyrät rytkyy.

Viime aikoina olen päässyt todenteolla toteamaan millainen se lasten kuuluisa kyselyvaihe on. Huoh. (Aaargh!) Lukuunottamatta Aliasta, mää oon tosi surkea selittään asioita. Aliaksessa olen siis - mikä se sana nyt onkaan... niin joo: huikea. Varsinkin jos pääsen pikkuveljeni kanssa samaan tiimiin, niin olemme suorastaan voittamattomia; "-Se on se mikä teillä on..." "-Matto?" "-Joo." Ja tätä rataa. Mutta sikäli koitan selittää jotain asiaa sellaiselle henkilölle, joka ei automaattisesti osaa täyttää puuttuvia sanoja lauseisiini tai ymmärrä, että käytän toisinaan vähän vääriä sanoja, niin selittäminen ei oikein suju. Aikuinen ei myöskään yleensä jaksa kysyä kauhean montaa kertaa, että "Siis mikä?" jos ei ymmärrä selitystä, vaan parin selitystapa-kokeilun jälkeen kysyjä yleensä armahtaa mut ja sanoo sen mukamas oivaltavan "Joo joo.":n, josta näkee ettei toinen vieläkään ymmärtänyt, muttei hän viitsisi mua enempää piinata. Nelivuotias ei kertakaikkiaan ymmärrä/hyväksy, jos hänelle vastaa, että "-No se on se semmonen jutska joka pullistuu. Vähän niinku napa.", kun hän kysyy mikä on tyrä. Näin nimittäin koitin sitä tänään selittää hänelle, kun menin laskemaan vaikeasti selitettävien sanojen edessä olevan suojamuurini ja totesin puolihuolimattomasti jonkun lauseeni päätteeksi, että "... niin, että tyrät rytkyy!".Välittömästi sen sanottuani, pidätin hengitykseni ja vältin katsekontaktia, mutta vahinko oli jo tapahtunut. "-Äiti, mikä on tyrä?" Vastausta sopertaessani, en pystynyt edes keskittymään asiaan täysin, kun ahdistuneena jo pohdin, että noinkohan kaveri tulee kysyyn jotain vielä siitä jälkimmäisestä sanastakin. (Ei kysynyt. Tyrä-asian hoitamiseen meni niin kauan, että varmaan unohti.)






Tai "-Äiti, miten kuu pysyy taivaalla, kun sillä ei oo siipiä?". Ööö... A tuli parin tunnin päästä kotiin, selostaen pyöritti hetken omenaa appelsiinin ympärillä ja homma oli selvä. Uusimpana on tullut, että mun tarvii syödessämme kertoa, huomattavan yksityiskohtaisesti, kuinka olen ruuan valmistanut. "-Miks öljyä?" "-Mikä on lihaliemikuutio?" Jne. Yllättävän työlästä.





Tänään on ollu yksi mun lemppari-päivistä mitä tulee kotitöihin: lakanoitten vaihtopäivä! Ai että, siitä tulee aina niin hyvä fiilis.

4 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Jee, jee, johan ne postaukset lähti käyntiin! :)

Ihania kysymyksiä teillä! Teoriassa moni varmaan ajattelee, että sitten vaan vastataan kun lapsella on kyselykausi, mutta käytännössä se on ihan eri asia. :)

PS. Kiva ollu lukee noita aikaisempia kommenttejakin. Kaikilla on niin omat jutut.

Hanna kirjoitti...

Saara; Joo, lapset kyllä kyselee semmosia asioita, joita ei ite tuu edes aatelleeks, saatika osais vastata. Ihanaa kun on tullu niin paljon kommentteja! :)

Heli kirjoitti...

Maltan ite tuskin odottaa kyselykautta :D Voi olla että on kyllä vastaukset vähissä, mutta eikös se yrittäminen oo tärkeintä. :) Vaikee kyllä kuvitella miten selittää tyrä lapselle, onnittelut hienosta suorituksesta!

Hanna kirjoitti...

Heli; No niin määkin oon aatellu, että kun nyt edes yritän vastata jotain, niin se saa riittää. Ja kiitos, kiitos, en missään nimessä osannut ajatella suoriutuneeni tyrä-kysymyksestä kunnialla. :)