Arvatkaa mikä on ahdistavaa? Öisin liikekannalle lähtevät lapset. Ai kamala. Nyt täällä on kaksi hiippailijaa ja koskaan ei tiedä kuka nappaa yhtäkkiä yöllä nilkoista kiinni. Yhtenä iltana katteltiin A:n kanssa jotain astetta jännittävämpää leffaa, joka sit tuli mun uniin, mahdollisesti johtuen siitä, että koitin unissani saada elokuvaan jonkun päätöksen, sen jäätyä tosi elämässä ikävästi kesken, mutta heräsin siihen, että olin ihan varma jonkun hiiviskelevän kodissamme. Makasin sängyllä ja tuijotin meijän makkarin oviaukkoon peläten, että näkisin jonkun vilahtavan siitä ohi. Ei näkynyt, mutta poikien huoneesta kuului jotain kahinaa. Normaalitilassani olisin varmaan kääntänyt vain kylkeä ja toivonut kääntyilevän pojan rauhoittuvan itsekseen, mutta painajaisten tuoman epävarmuuden vuoksi, olin nyt täysin varma siitä, että joku oli poikien huoneessa kidnappaamassa heitä. Tottakai. Vaikka siinäkin tilassa mielessäni kävi epäilys maksimoimisestani, oli mun silti lähdettävä tarkistamaan asian laita. Astuin varovasti makuuhuoneestamme pimeään eteiskäytävään ja jalat muuttuivat hyytelöksi kun vastaani käveli keskellä yötä asunnossamme hahmo. Hahmo oli lyhyt ja toikkaroi unisesti, mutta hahmo joka tapauksessa. Ihan hirveetä, vitsi mää pelästyin! Joka yö tuntuis tapahtuvan jotain, S nappaa nilkoista kun koittaa kavuta niitten avulla meijän sänkyyn, L seisoo oviaukossa tai sitten S pyrkii tuleen sänkyyn toisesta päästä ja nappaa kiinni mun hiuksista. On se hyvä, että jätkät laittaa mut nauraankin joka päivä, muuten tulis elettyä varmaan aika lyhyt elämä. Noin, kevyttä.
A lähti tänään päivällä kavereittensa kanssa mökille ja se masensi L:a, sillä hänkin olisi halunnut mökkeileen. Iskän pakkaamat eväät, makuupussi ja makuualusta veivät suupieliä aina piirun verran alemmaksi. Sanomattakin on selvää, että jos minun lapseni mökille haluaa, niin mökille hän myös pääsee. Vein L:n aamulla kerhoonsa ja sen kaksi tuntia mitä kerho kestää ravattiin S:n kanssa hakemassa tykötarpeita mökkireissua varten. Eväitä, saippuakuplia, makuupussi yms. ja kun haettiin L kerholta, kerroin tällle mitä olin suunnitellut: "-Leikitään mökkiä koko päivä." "-Joo äiti, tätä mä olen aina toivonut!".
Kyllä vain, kyse ei niinkään ollut, ettäkö me olisimme menneet mökille, vaan mökki tuli luoksemme. Olohuone on toiminut nyt sitten koko päivän mökkinä. Lattialla on ollut päiväpeitto levitettynä ja L on ollut super-ylpeä uudesta makuupussistaan, jollaisesta hän on aina toisinaan haaveillut. Eväinä on ollut karjalanpiirakoita, pillimehua, kirsikkatomaatteja, nakkeja ja makkaraa ja perunalastuja ja järveltä (kylvystä saippuakuplia puhaltelemasta) tultuamme lämmitin kaakaot johon laitettiin kermavaahtoa. Paistettiin makkarat ja nakit uunissa ja käytiin me ulkonakin tutkimassa mökin lähiympäristöä, jonka S tosin totesi pariin kertaankin olevan tähän vuoden aikaan hänelle turhan liukas. Tai ehkä mää sen totesin, ei S ainakaan muksahduksista huolimatta tullut tippaakaan varovaisemmaksi. Taulun reunaan mun oli pakko askarrella lepakko, kun viime kesänä sellainen oli oikealla mökilläkin.Yhdessä tuumin sovimme myös, että pidettiin herkku-lauantai jo tänään ja huomenna palaamme taas ruotuun.
On ollut kyllä ihan hauska päivä, L varsinkin on tykännyt varmasti. Mää en vaan keksi äkkiseltään juuri mitään nukuttavampaa kuin satujen lukeminen ja niitä L on vaatinut vähän väliä, sillä kirjat kuuluu olennaisena osana mökkeilyä. Voi että mua alkaa väsyttään, kun makoilee ja lueskelee toiselle kirjaa, onneksi tällä mökillä oli kahvinkeitin. Ja niinkun sanottua, jos tehdään, niin tehdään kunnolla ja nyt L nukkuu huoneensa lattialla makuupussissaan. Mukavaa viikonloppua!
6 kommenttia:
Sulla kyllä välähtää! :D Tosi hauskalta kuulosti toi teidän mökkeilypäivä :)
Toi on kyllä ahdistavaa mennä nukkuun jonku jänskän elokuvan jälkeen. Mä kun omaan muutenki aika vilkkaan mielikuvituksen öiseen aikaan. Kaameeta aatellakki heräävänsä siihen että joku tarraa nilkoista kiinni!
Jenna
Ihanaa mökkeilyä! :) Muakin karmii aina, kun tytöt touhuavat yöllä jotain, unissaan tai hereillä. Se on inhottavaa, kun yhtäkkiä edessä möllöttää joku pimeä hahmo. ;)
Jenna; Mulla on hetkeni. :D Oli kyllä hauska leikki ja päivä. Mulla on kans öisin yleensäkkin ihan riittävän vilkas mielikuvitus ja noi poikien edesottamukset ei varsinaisesti auta. Eiks oo kurjaa kun meijän vauvat ei pidä meille enää öisin jatkuvasti seuraa? ;D
Tiina; Sanos muuta!
Olipas hyvä, että luin nämä postaukset väärässä järjestyksessä. En siis ehtinyt kokeen sun ahdistustas... :)
Mutta ihana mökkileikki ja kamalat yöhiippailut. Meijän pojat ei onneks liiku yöllä sängystään mihinkään. Mä näin silti samana yönä painajaisia piiitkästä aikaa ja kävin jopa tarkistamassa noin klo 03, että ulko-ovi oli varmasti lukossa. :D
Saara; Mää kans etin joskus keskellä yötä mun ja A:n kotiavaimia täällä, kun alkaa huolestuttaan, että jos ne onkin jäänyt oveen ja joku pamauttaa niillä reteesti vaan sisälle. Pari kertaa ne on oveen jäänyt, mutta sillon on aina joku naapureista soittanu ystävällisesti ovikelloa ja antanut avaimet käteen. :)
Lähetä kommentti