Viime päivinä olen...

... pitänyt yllä siisteyttä. Tämä ei todellakaan ole minulle luontaista, olen enemmänkin sotkevaa/raivo-siivoavaa tyyppiä.
... vienyt iloisen kerholaisen ensimmäistä kertaa kesän jälkeen kerhoon.
... nauranut kerhonohjaajien kanssa sille, kuinka S heitti vauhdista lippiksensä eteiseen ja juoksi kerhon leikkihuoneeseen. Totesimme myös, että ompa kiva, kun vuoden odotuksen jälkeen S pääsee vihdoin perjantaina yhdeksi kerholaiseksi!
... liittyen edellisiin, ollut (hiukan salaa) kiitollinen, että jos nyt olen vuoden ajan kantanut kerholta potkivaa ja huutavaa S:a pois, perjantaina mun ei luultavimmin tarvitse jättää kerholle vastahakoista poikaa.
... antanut S:n kävellä kävelytiellä ja opettanut tälle vihreää ja punaista valoa.
... ihmetellyt miksi L puhuu slangia: "-Äiti, mä oon sen aikaa täs istumas.", "-Mä en enää jaksa istuu.", "-Mut ei se ollu S:n kädes!" ja "-Äiti, mä haluisin jo leikkii." jne. Mitä ihmettä?! (Minä; "-Joo, okei, mut se on leikkiÄ. Toi on vähän laiskan kuulosta jos ei jaksa sanoo sanoja loppuun." ("Anna kaikkien kukkien kukkia, anna kaikkien kukkien kukkia, anna kaikkien kukkien kukkia..") "-Tai no, ei sen väliä."

... ollut aamu-kympiltä riehuvien poikien kanssa Alkossa ostamassa vaarille synttäri-Grappaa, kun aamu-pullon haku reissulla ollut setä tuli sanoon pojille, että: "-Jos äiti on tuhma, niin setä kertoo joulupukille." ?!! Hämmennyin, heilautin grappa-pulloa ja sanoin: "-Vaikuttaa lupaavalta!" Vaikuttaa lupaavalta? Joskus mää kyllästytän itseeni.
... vastannut Alkosta päästyämme L:n kysymykseen: "-Kuka on joulupukki?" "-Se vaihtelee." Se vaihtelee? Mää kyllästytän itseeni tosi usein.
... koittanut ottaa erään toimittaja-sedän kanssa puheeksi tulevaisuuden suunnitelmieni hahmottelun, mutta nielaisuut jatko-kysymykset hiljaa, tämän todetessa, että: "-Nykyään kaikki joilla on kamerakin, kuvittelevat olevansa kuvaajia.".
... koittanut miettiä hyvää reaktiota L:n uusimpaan inttämis-argumenttiin: "-Jos mää en saa sitä, niin mää mietiskelen, että mää en enää rakasta sua."
... pystynyt näkeen jotain huvittaviakin piirteitä siinä, kuinka mahdottoman epäsynkassa olimme aviomieheni kanssa koko viikonlopun. "-Musta se on tuolla kadulla. Tua missä mun serkku asuu." "-Mutta sun serkku asuu tuolla kadulla." "-No siä sit." "-Okei." "-Miks sää tänne ajat?" "-Sää just sanoit, että sen on täällä." "-Mää tarkotin tota toista." Ja tätä jatkui koko viikonlopun.

... valvonut puoli kahteen asti yöllä nähdäkseni Spice Girlsien kokoontuvan yhteen, vaikken koskaan mikään fani ole ollutkaan. (Spaissareista paras oli aikoinaan Geri(n hiukset) ja Take Thatista Howard.)
... metsästänyt pojille kerhotossuja ja löytänyt lopulta hyvät, kunnes (jälleen kerran) kotona onkin ilmennyt, että L:n tossut on "Ihan huonot". Niin huonot, että itku on ollut äänetöntä ja jalat potkinut rivakasti. Niinpä L meni kerhoon Reinoissaan.
... kutsunut vanhempani ensimmäistä kertaa (?) lounaalle ja päättänyt lopulta hakea tarjottavan ruuan naapureitten ravintolasta.
... lähtenyt juokseen uskottavissa releissä (valtava adidaksen logo paidassa, hikiranneke kädessä), pistänyt kuulokkeet korviin, volat kaakkoon ja soittimesta on pärähtänyt raikaan Italian lentoja varten Ipodiin ladattu Hevisaurus.
... päässyt neuvomaan jotakuta teknisen laitteen käytössä, kun pikkuveljeni osti saman puhelimen mikä mulla on. (Luuli ostavansa "siitä sun puhelimesta vähän uudemman mallin".)

... pelannut pihassa Peiliä ja edelleen, kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin se Peilinä olo on maailman ahdistavinta.
... hymyillyt L:lle rohkaisevasti, kun tätä on itkettänyt, kun hän ei ehdi kääntyyn kuin kerran ja joku kaveri jo juoksee, napauttaa selkään ja huutaa: "-Peili!". (-Äiti, mää en osaa pelata tätä." toinen supatti korvaan niin sydäntäsärkevästi, että A kysyi reeneistä tultuaan multa mikä mun mieltä painaa, kun istuin surkeena sohvalla poikien jo nukkuessa. "-Pelattiin Peiliä ja L:lle tuli niin paha mieli, kun se ei oikein pärjännyt siinä.")
... innostunut taas kuvaamisesta ja mitä ilmeisimmin tartuttanut intoni perin pohjin tiukasti myös lapsiini, joilla on kovaa vääntöä pokkarin haltijuudesta.
... ollut super-onnellinen siitä, että vuodesta toiseen enoni laittaa mulle aina viestin, kun hernepellolla herneet on parhaimmillaan.
... löytänyt etuhiuksi-kuvaa itsestäni etsiessä kuvan, joka sai aikaan tunteen, jota en luullut ihan hetkeen tulevan: vauva-ajan kaipaus. Siinä me ollaan S:n kanssa tultu juuri suihkusta ja kylvystä, mulla on äidin onni -glow (tai tarpeeksi hämärä valaistus) ja vain pyyhe päällä, S:lla on se äitiyspakkauksen huppupyyhe ja huppu päässä, tutti suussa ja me ollaan puhtaita ja meillä on punaset posket.
... lähettänyt otsatukka-pohdintojeni lopuksi viestin; "Tsekkasin just kuvia siitä, kun mulla oli se viimeks, niin se oli aina pinnillä kiinni. Olin kyllä sillon just synnyttänyt S:n ja ugly as hell." En leikannut otsahiuksia.