Hyvä ruoka, parempi mieli.

Oon hiukan harmistunut. L:lla on tosiaan synttärit tulossa pian ja olen ollut niin tyytyväinen itseeni, kun ostin tälle lahjan huuto.netistä, neljä Turtlesia. Kolme olen ostanut jo aiemmin puistokirppikseltä ja tavalliselta kirppikseltä ja ovat olleet kovassa käytössä. Lahja on varmasti mieluisa, oon nähnyt (edes vähän) vaivaa sen eteen ja se on kierrätystä, lahja ei mene paljon paremmaksi siitä. Maksoin tyypit hyvissä ajoin ja olen alkanut tässä jo hiukan kuumeisesti odotteleen koska Turtlesit saapuvat postiin, ja tänään, kun L itki ja makasi maassa, kun S oli tönäissyt häntä niin, että maailman isoin lumikökkö oli tippunut sylistä ja mennyt rikki, niin A soitti, että: "-Mikä tää yks vahvistamaton maksu meijän tilillä on?". Voi paska. L jatkoi lumikököstä johtunutta lohdutonta harmistus-itkuaan varmaan kymmenen minuuttia maassa maaten. Hoksasin leluvaraston katolta roikkuvat pitkät jääpuikot ja ehdotin, että nappaisin ne piristykseksi. Tiputin ne vahingossa maahan.

 

 

Istuin keskellä pihaa murheen murtama L sylissä itkien ja pyyhin omiakin poskia. Pilalla. Kaikki. Kyl te tiedätte. Mulla ei olis lapselleni lahjaa tämän syntymäpäivänä. Surkee äiti. Huono ihminen. Ja mikä pahinta, ei voinu syyttää kun itseään. Pikkuveli soitti, ja pyysi, että lähtisin hänen ja poikien kanssa Ikeaan bussilla, ja vaikka se toisaalta kuulosti juuri sopivalta rangaistukselta mulle, niin päätin silti olla lähtemättä. Soitin takaisin A:lle, jolla mitä ilmeisimmin oli joku työpalaveri kesken ja puhelu meni jotakuinkin näin: H: -Mulla on ihan paha mieli nyt. A:-Joo, joo. H:-Mää haluan ostaa L:lle kyllä jotain muuta kans, jonka se sais sit ajoissa. A:-Selvä homma. H:-Nyt mua alko itkettäänkin. A:-Joo, joo. Ikävä juttu. H:-Mää lopetan nyt, etten ala poraan. Mää rakastan sua. A:-Jees, samoin sinne. Moro! Soitin vielä siskollekin, jonka tiedän sympatiseeraavan mua näissä jutuissa. Maailman isoimpia juttuja joskus, vaikka ei ehkä enää sitten, kun on jotain muutakin tehtävää ja mietittävää.

 

 

Vaihtoehdot alkoi oleen vähissä. Päivänselvää oli, että kaksi kolmesta oli hyvin itkuherkässä tilassa ja vastoinkäymisiltä olisi hyvä välttyä. Lähdimme raintolaan, kaikki tai ei mitään. Suksee tai täys katastrofi. Ja se oli suksee! Jes! Pojat oli niin hienosti ja kärsivällisesti ja L tilaskin ihan itse mitä halusi ja S tutki muka niin asiantuntevasti ruokalistaa ja huh. Huh, huh.