Hetkeksi keskeytynyt lista.

Josko sitä listaisi taas vime aikoina mua ilahduttaneita asioita, jottei pääse totuus unohtuun. Eli pidemmittä puheitta, minua on viime aikoina ilahdutanut seuraavanlaiset asiat:

-Torstain leffailta pikkuveljen luona, jossa minä olin herkku-vastaava ja, kuten sanottua, maksimointi on kivaa.
-Tyviväri, jonka ehdin ja jaksoin läträtä päähäni perjantaina samaan aikaan kun S istui kylvyssä.
-Kaupungilla näkemäni, todennäköisesti isoäidin ja lapsenlapsen kohtaaminen, jossa oli sellaista riemua, että se tarttui ohikulkijoihinkin, lapsi kiljahteli onnesta jo kaukaa mumminsa nähdessään ja mummi hymyili ja harppoi ja heilutti ja teki selvästi mieli juosta ja ja ja, ihanaa. Siinä jälleennäkemisessä oli kyllä jotain aivan erityistä. Herkkyyttä ei varsinaisesti vähentänyt se, että tapaaminen oli sovittu Keskustorin suuren kuusen luokse.
-L:n reipas toiminta kukkakaupassa ja tämän valitsemat kukat keittiönpöydällä.
-Ensimmäinen joululahja hommattuna! Ihana aloittaa touhu niin, että vaikka en keksisi kenellekkään muulle mitään, niin tämä ensimmäinen lahja on (omasta mielestäni) niin hyvä, ettei haittaa (teoriassa) vaikka muut jäisivät ilman.

-Ihanat ihmiset kaupungilla. Tällä viikolla ollaan kerätty tosi paljon hymyjä ja monet ihmiset ovat alkaneet jutteleen meijän kanssa jonoissa ja liikennevaloissa, ihanaa. Jopa se yksi myyjä, joka tuli siivoamaan L:n lattialle kaatamaa meikkipuuterilaatikkoa oli maailman ihanin, vaikka hänellä olisi ollut täysi oikeus antaa tiukkaa palautetta moisesta huolimattomuudesta mun ja L:n osalta: "-L, mitäs sanotaan." "-Anteeks, äiti." "-Ei sun multa tarvi pyytää anteeks, kun kaupan tätiltä." Maailman hiljaisin, itkua pidättelevin ja nolostunein: "-Anteeksi." "-Ei se mitään, vahinkoja sattuu." "-Äiti, mun silmiä särkee."
-

Näin pitkälle ehdin kirjoittaan postausta lauantai aamuna, ennen kuin lähdimme mun vanhemmille kylään. Siellä, tehdessäni iloisesti aamiais-brunssia äiti tuli kotiin ja kertoi, että mummu on kuollut juuri. Mun ihana, rakas, super-tärkeä mummu. Komppaan L:a "Äiti, mun silmiä särkee.". Mutta nyt on aika taas jatkaa listaa.

-Kuinka usean yrityksen jälkeen tänään vihdoin onnistuimme yhyttämään naapurin lapset päiväkoti-ryhmänsäkanssa puistosta. Voi ihmetystä ja iloa, kun yht'äkkiä kaikki kivat kaverit olivatkin siinä!

-Keskustassa olevan kukkakaupan pitäjä, joka kertoi myyneensä kukkia nyt muutaman kerran velaksi (Oli kuulemma muutama velkalappu kirjoitettuna, että tulevat maksaan myöhemmin, kun "-Oli niin akuutti tarve.".), kun kortilla maksu ei ole remontin takia onnistunut.

-Se, että uskallan sanoa ihmisille nykyään kivoja asioita pelkäämättä, että annan itsestäni dorkan kuvan ja kukkakaupan tädillekin sanoin vaikuttuneena, että; "-Voi että, ompa ihanaa ja varmaan aika harvinaistakin nykyään."

-Itselleni ostama Haribon -joulukalenteri. Omnomnom.

-Kaverin ilme ja olemus, kun tein hänelle kivan kampauksen kun hän oli menossa pikkujouluihin. Ihanaa, kun pystyy tekeen jotain, mistä toiselle tulee kaunis olo.

-Kuinka L ja S olivat innoissaan, kun ehdotin, että leikkaisin heidän hiuksensa ja oli jopa pientä kilpailua, kuka saa ekana olla parturissa. Jos nyt muut lapset tuppaakin lähteen puistoista ja kyläpaikoista vähän säyseämmin, niin harva on hiustenleikkaukseen menossa yhtä sovinnolla.
-Poikien riemu sunnuntaina HopLopissa, kun lopultakin sinne oikeasti mentiin kaiken sen asiasta puhumisen jälkeen.
-Ne kuvat jotka kävin ottamassa mummusta ja vaarista alku vuonna.
-Poikien kanssa bussilla tehty retki hiljaiseen Ikeaan.
-Uusi, jostain piirretystä kopioimamme ulos/pihaan/kauppaan/retkelle -lähtö laulumme, jolla koitan/koitamme saada porukan innostumaan asiasta: "-Sano "-Joo! Joo! Joo! Joo!" seikkailulle!". Pieni panostus itseltä voi poikia yllättävän iloisen ulos lähtö -fiiliksen. (Ainakin esim. kerran kahdestakymmenestä.)

-L:n hellyyttävät yrityksen koittaa olla olematta vaivoiksi yöllä, kun äiti oli jo antanut vettä, yskänlääkettä, särkylääkettä, ottanut kainaloon ja tehnyt petipaikan olkkariin. Eteisessä yksin hiipiminen hakeen vettä sänkynsä vierestä ja vessassa käynti, unen hakeminen sohvalla kääntyille ja lopulta kuiskaus meijän sängyn vierestä: "-Äiti, jos sää et tuu hieroon mun jalkoja, niin musta tuntuu, että alan itkeen."
-S on terve.
-A:n tekemät iltapalavoikkarit. Lämpimät voileivät on Top10:ssä Maailman ihanimmissa asioissa.
-Tangle Teezer -harja. Siis, ihan huikee!
-Se setä, joka on usein aamupäivisin meijän kans samassa ruokakaupassa hakemassa sitä yhtä tölkkiä juomista ja joka tulee aina jutulle ja sanoo aina samat asiat: "-Onko äiti ollut kiltti? Mullakin on äiti. Sillä on tosi paljon rahaa ja kavereita.". Musta se on ihan hyvä, että hän sanoo sen aina, jos se on hänelle tärkeetä. Viimeksi sanoin hänelle siihen, viitaten käsissäni ja vaunuissa roikkuviin isoihin juures-pusseihin, että: "-Kato ny kun oli tarjouksessa, niin oli sit pakko ottaa kaikkee."  Naurettiin vähän ja moikattiin.


Nämä nyt ainakin.