Pääsiäistä.

Hyi hitto. Ihan oikeesti. Vuodesta 2013 on muodostumassa mulle oikea teema-vuosi, vuosi jona sairastan kaikki taudit joita en ole sairastanut vuosikausiin. Pistää näitä tauteja vielä vähän ikäviin kohtiin, kun ottaa huomioon, että yleensä meillä on kuukauden yhtenä viikkona ohjelmaa. Nyt sitten jäi appiukon perinteinen pääsiäis-ruokailu ja siskon poikien yhteissynttärit väliin.

Mahataudilla roiskas nimittäin. Ja kuumeella. Ja todella ikävällä jalkasäryllä (Whaaaat?!). Eilisen vietin pääasiassa vessassa. A toi vettä ja limsaa, L toi piirrustuksen suklaamunasta ja S kyseli äitiä oven takana. Jossain vaiheessa kuulin miesväen väittelevän, meni hetki ja kuulin, kuinka A sanoi: "-Anteeks kun iskää hermostuttaa, en mää oo yhtään vihanen, oon vaan niin huolissani äitistä." Kyllä se varmaan aika pahalta näytti ja kuulostikin. Makasin viis tuntia vessan lattialla, jonka jälkeen siirryin sänkyyn ähräämään. Tavallaanhan nää mahataudit yms, ei oo kauheen vahvistavia tekijöitä parisuhteen kannalta, mutta onneks niissäkin on hopeareunus. Ja niinkuin aina, mahataudeissa on joku joka ottaa syyt niskoilleen, viimeksi se oli kesäkurpitsalasagne, nyt se oli pasha. Ei. Koskaan. Enää. Leppoisaa pääsiäistä kaikille!