Sydämiä.

Tänä helmikuisena rakkauden täyteisenä sydämien päivänä, on meidän taloudessamme koettu myös ainakin yksi sydämen murtuminen.
Ei liene mikään ihme, että kun itse tykkään tehdä kaikesta aika suuren numeron, niin lapset ottaa musta mallia, joten siinä missä ystävänpäivästä alettiin puhuun jo viime viikolla korttien askarteluiden, postilaatikkoon viemisten, kuvien ottamisten ym. merkeissä, oli tänään riemu piukassa kun ystävänpäivä koitti.

Aamusta tehtiin herkkuaamiainen joka syötiin yhdessä, tämän jälkeen alettiin odottaan ikkunassa, koska näkisimme Naapurin Rouvan perheineen ja voisimme heittää ystävänpäivä yllätykset ikkunasta perheen lapsille. Pian Naapurin Rouva perheineen koputtikin ovelle ja saimme vaihtaa ystävänpäivän toivotukset ja muistamiset oikein kasvotusten, siitä tuli koko sakille hyvä mieli.

Tämän jälkeen lähdimme (ostaan pojille apteekista lääkettä,) hakeen ystävänpäivä -kuvat valokuvaamosta, läheisestä leipomosta ystävänpäivä leivonnainen naapurin mummulle ja donitsit omalle porukalle. Sen jälkeen veimme kortin ja leivonnaisen naapurin mummulle, tiputimme kortin yhdelle L:n kaverille postiluukusta, kävimme teippaamassa L:n ja sydämen kuvan Naapurin Rouvan (tai pikemminkin H:n) oveen ja tulimme kotiin.

Kun jonkun ajan päästä postiluukku kilahti reagoin samoin niinkuin useimpina päivinä, eli ehkä tarpeettoman innokkaasti. L ryntäsi hakemaan postin ja toi kuoret innoissaan mulle. "-Tää on iskälle, ja tää ja tää.". Ei mitään kummempaa ja hommat jatkui normaalisti. Hetken kuluttua huomasin L.n kadonneen huoneeseensa ja siellä olevan huomiota herättävän hiljaista, jolloin menin katsomaan. L istui piilossa lipastonsa kulman takana ja kun menin kysyyn mitä hän tekee, paljasti poika itkun pidättelystä kostuneet silmänsä ja pyysi mua meneen pois. "-Mikä sulla on kulta hätänä?" kysyin ja menin viereen, jolloin L vastasi surullisena, että häntä harmitti, kun posti ei tuonut yhtään korttia hänelle.

Siihen posahti mun sydän. Parin nielaisun jälkeen muistutin L:a, että tämähän oli saanut kortin jo aikaisemmin yhdeltä ystävältään ja serkuiltaan, eilen oli postissa tullut pingviini-kortti veljeksille ja aamulla oli käynyt kortin tuomassa H. Kerroin L:lle reippaasti, että moni on varmasti ajatellut L:a tänään ja olisi varmasti laittanut kortin postiin, mutta osa oli varmaan unohtanut ostaa postimerkkejä ja loput oli laiskamatoja. Sanavalinta oli, itseäni rohkeasti kehaisten, tarkkaan harkittu sillä epäilin sen kutkuttavan suruisenkin pojan nauruhermoja. Ja oikeassa olin, ilme kirkastui ja pettymys unohtui L:lta, mulla sen sijaan jäi pala kurkkuun ja pistin jopa A:lle aiheesta tekstarin. Mutta mitä kummaa, vaikka posti oli jo kerran tänään tullut, kuului postiluukusta kolinaa myöhemmin toisemman kerran ja voi iloa ja riemua, kun postiluukun alta löytyi kortteja ja suklaata. Ja vain (pienen) pientä hetkeä myöhemmin töistä kotiutui A, joka kertoi ihmeissään nähneensä postisedän olevan liikkeellä vielä näinkin myöhään. Toki elämässä tulee pettymyksiä, mutta ei tänä ystävänpäivänä.

Hyvää ystävänpäivää, muistakaa toisianne tänäänkin!