Eilinen.

Klo.5.00. heräsin siihen kun S seisoi sängyn vieressä ja halusi tulla kainaloon. Nappasin pojan viereeni ja hetken kuunneltuani tämän mahan lotinaa ja seurattuani pojan kiemurtelua, ajattelin koittaa napata päivän ekan satsin pottaan, joten hiivimme vessaan ja aloin supattaan Postimies Paten tunnareita yms, saadakseni S:n pysymään aloillaan. Ja tuottihan se loputa tulosta.

Klo.6.00. mennessä olin jo potta-reissun lisäksi vaihtanut pojalle neljät vaipat. Keitin kahvit ja tunsin itseni melko huonovointiseksi ja harmistuneeksi siitä, ettei S:n tauti osoittanut pienintäkään laantumisen merkkiä.

Klo.7.00. koko porukka oli jalkeilla ja koitin keksiä S:lle jotain aamiaista joka pysyisi tämän sisällä, mutta huonoin tuloksin, paahtoleivän päällä oleva leikkele oli ainut mikä kelpasi ja senkin sitkeät reunat meinasivat jäädä väkisin kurkkuun.

Klo. 8.00. käsienpesuaine loppui kylppäristä ja ajattelin, että S:n päikkäreiden jälkeen piipahtaisimme Anttilaan ostamaan lisää sitä, sekä pojille uudet hammasharjat, jotka heille tulisi vaihtaa pian, streptokokin aiheuttamaan angiinaan syötävän antibioottikuurin puolessa välissä. Päätin alkaa etsimään jotain A:n edellisiltana kuvailemaa lämyskää, joka häneltä oli hukassa. Väitän omaavani jotain noita-vaistoja ja löydän yleensä kaiken hukassa olean varsin vaikuttavalla intuitiolla, joten yliluonnollisten kykyjeni todistamiseksi, näissä tilanteissa failure is not an option.

Klo.9.00. olin kiskonut alas puolet vaatekaapistamme, poikien vaatekaapin ja eteisen kaapista kaikki kaulahuivit, pipot, hanskat ja kesäkamppeet, joita emme käytä oikeastaan koskaan. L oli pukenut päälleen uikkarit ja olin levittänyt heille sinisen päiväpeiton olkkarin lattialle uima-altaaksi ja puhaltanut jopa rantapallon tunnelmaa luodakseni. A:n lämyskän etsiminen oli kaukainen muisto vain ja eteenpäin ajava voima oli kaikesta turhasta eroon pääseminen nyt ja heti.

Klo.9.05. sisareni soitti ja kerroin hänelle puuhistani ja tuskastumisestani sen suhteen, etten tiedä mitä tekisin kaikille niille ok/hyvä-kuntoisille aikuisten ja lasten vaatteille mitä meidän kaapit pursuaa. Hän ehdotti, että veisin jonkun nyssäkän vanhemmillamme odottavaan pakettiautoon, joka on lähdössä jonkun ajan päästä viemään avustuskampetta Viroon (tai Venäjälle). Kuunnellessani siskoni juttuja ja istuessani sohvalla katsellen kaaosta, jonka olin aamun aikana saanut aikaiseksi tunsin ärtyneisyyden kasvavan. Siskoni kertoessa iloisesti hänen poikansa ihanan kuuloisesta päivähoitopaikasta hieroin jo hiukan tuskastuneesti nenänvarttani "miksei mun lapset oo jo päiväkodissa, niillä olis siä varmaan aika paljon kivempaa.".

Klo.9.15. siskoni ja minun puhelun loppuvaiheessa näin jo senkin tuskastuneisuuteni lävitse kaiken kristallinkirkkaasti, kaikki on A:n syytä, ja sen, ettei tämä ole hoitanut vielä poikien vakuutusasioita kuntoon tulevaa matkaamme varten. Selvähän se. Eikä vuokra-autoakaan ole hommattuna, niiiiiin tyypillistä.

Klo.9.20. koitin soittaa äitilleni ja kysyä, voisinko tuoda vaatteita siihen avustus-autoon. Äitin puhelin löi varattua muutamalla soitto yritykselläni, joka ei varsinaisesti vähentänyt ärsytystäni, oli aika soittaa A:lle ja kertoa hänelle ajatuksistani vakuutus- ja autovuokra-asioiden tiimoilta ja tottakai maustaa puhelu sillä, että täysin sekaisin oleva koti harmitti, mahaan sattui ja sitä typerää lämyskää ei löytynyt mistään. Se on jännä kuinka tollasten "oksennan toisen päälle kaiken harmistukseni" -puheluista ei sitten kuitenkaan tule yhtään parempi mieli.

Klo.10.00. olin siivousmielellä poikien askartelukamppeiden kimpussa, vaikka se ei millään muotoa ollut relevanttia, potkin tieltäni hujan hajan olevia vaatekasoja ja tyhjennettyjä kesäkenkä-laatikoita hakiessani saksia, jotta voisin leikata tarra-arkkeja pienemmiksi, jotta ne mahtuisivat uuteen askartelulaatikkoon. (...) Annoin itselleni lisä-pisteitä kokonaisuuden kannalta merkittäviin asioihin paneutumisesta.

Klo.10.30. lämmitin edellispäivän makkarasoppaa pojille ruuaksi. S söi kolme makkaranpalaa ja ripuloi seuraavan puolentunnin sisään varmaan sen kolme kertaa. L ei suostunut syömään, koska ruoka "ei ollut hänen lemppariaan". Komennettuani L:a syömään ja kiukuteltuani hänelle maksimaalisesti poika söi kuin söikin ruokansa, hiukan alahuulini vapisten tosin, äitistä kuoriutuneen raivottaren pelästyttämänä.

Klo.11.00-13.00. jatkoin älytöntä siivousurakkaani, jossa eteinen alkoi täyttymään erilaisista nyssyköistä, mutta mikään paikka ei alkanut näyttämään siistimmältä. S ei meinannut nukahtaa päikkäreilleen millään ja L olisi halunnut leikkiä ja hermostui antamiini, täysin epäreiluihin ja valheellisiin vastauksiin: "-Ei äiti voi nyt leikkiä. Äitin täytyy saada tää koti siivottua." yms.

Klo.13.00. sain S:n nukkuun ja L rukka luuli hetkensä koittaneen ja juoksi Angry Birds pelikorttien kanssa luokseni "Pelataanko?" ja pettyi silmin nähden, kun kerroin, etten mää tiedä mitä pelikorteilla voi pelata lasten kanssa. Eli toisin sanottuna ketutti niin paljon, etten jaksanut koittaa keksiä mitään peliä. Reiluna ihmisenä ehdotin, että pelaisimme mieluummin muistipeliä ja kun L ei ajatuksesta innostunut, kimmastuin ja sanoin, että ei sitten, jos ei muistipeli käy niin sitten ei tehdä mitään. Pelasin uhmakkasti yhden muistipelin keskenäni, odottaen, että sohvalta pelailuani tuijottava, vähintäänkin yhtä uhmakas L haluaisi pian liittyä peliin mukaan, mutta ei, sain etsiä parit itsekseni. Pian tämän jälkeen nukahdin olkkarin lattialle.

Klo.14.00. mun jatkaessani kamppeitten "järjestelyä" ja jatkaessani samalla "Ei nyt, ei ehdi" -linjalla L:n kanssa poika käveli luokseni ja sanoi: "-Nyt musta äiti vähän tuntuu siltä, että sää et tykkää musta.". Raapatessani sydämeni pirstaleita lattiasta, päätin ryhdistäytyä edes hetkeksi ja aloimme leikkimään L:n kanssa naamiaisia. Minä olin sattumalta punaiseen viittaan sonnustautunut noidan ja pirun sekoitus.

Klo.15.00. soitin A:lle ja sanoin kaiken jääkaapissa yököttävän minua siinä määrin, etten pysty tekeen iltaruokaa, vaan annan pojille välipalaa ja A voi asennoitua siihen, että tekee kotiin tultuaan iltaruuan. A kertoi hoitaneensa vakuutukset ja autovuokrauksen kuntoon. Arvostin.

Klo.16.00. menimme L:n kanssa herättelemään S:a joka tuntui tulikuumalta ja oli koko päikkyjensä ajan heräillyt välillä itkeskeleen. Ahdisti, kun toinen vaikutti tulevan vain kipeämmäksi. Pian tämän jälkeen soitin äidilleni ja kerroin kuulumisista, siitä kuinka S ei voi yhtään paremmin, kuinka oma olo on surkea kaikinpuolin ja siinä vaiheessa kun päätin kertoa L:n epäilleen, etten tykkää hänestä homma meni poraamiseksi. Puhelun lopetin tyylikkäästi sanoen äidilleni: "-Oo onnellinen, että tää elämänvaihe on teiltä ohi. Tai no joo, tässähän sää kuuntelet lapses rääkymistä edelleen, mutta ainakanaan sun ei tarvi enää pestä mun persusta. (Todellakin käytin eri sanaa.)" ja niin puhelu loppui laantuvan itkun ja naurun tyrskähtelyn sympaattiseen sekoitukseen.

Klo.17.00. pestyäni kuluneen tunnin aikana S:n takapuolen varmaan neljä kertaa, laitoin Pikku Kakkosen pyörimään ja parkkeerasin sohvalle peiton alle odottamaan A:ta ja oksennusta.

Klo.17.30. saapui A, joka alkoi reippaana poikana tekeen ruokaa.

Klo.18.00. raahauduin ruokapöytään, vaikka koko kehoni huusi, että "Don't do it!". Pasta viipyili suussa huomattavan pitkiä aikoja ja poistuin pöydästä vähin äänin takaisin sohvalle pyörimään.

Klo. 18.15. alkoi armollinen oksentaminen.

Klo. 18.15-? jatkoin ravaamista vessan ja makkarin välillä, jossain vaiheessa äiti soitteli ja kyseli kuinka menee ja käytettyäni edellisessä puhelussa jo "poraa murheesi äidille" -kortin, päätin ryhdistäytyä ja olla itkemättä "-Ihan jees.". Olimme myös yhtä mieltä siitä, että seuraavana päivänä S tarttis viedä lääkäriin, jos ei ruoka ala pysyyn sisällä.

Klo. ? ajattelin ahdistuneena, vatsa kouristellen, että kuinka ihmeessä pääsen viemään S:a seuraavana päivänä lääkäriin, jos en voi ite yhtään paremmin. A kävi makkarin ovella kysymässä, että sammuttaako valon, johon vastasin, että: "Älä. En mää kuitenkaan pysty nukkuun." Ja sitten olen nukahtanut.

Ei ehkä kuulosta siltä, mutta hands down karsein päivä aikoihin. Ja tasan tiedän, että mahatautia lukuunottamatta täysin itseaiheutetusti. Menisin itseeni, mutta tulee liian ahdasta.

Tänään aloitin päivän S:n kanssa samaan tyyliin viideltä, mutta aikaisemmasta poiketen vessa on ollut ihastuttavan vähällä käytöllä. Ah, harva tunne voittaa mahataudin loppumisen fiilistä. Ostettiin oikein viipperätkin!