Juhliminen jatkukoon.

Tsau! Oltiin viikonloppuna mun siskon perheen luona juhlimassa perheen poikien yhteis-synttäreeitä, kundeilla kun on prikulleen sama synttäri-päivä. Synttäreitten lomassa tuli hiukan virvottuakin ja sitten vielä juhlittiin uudestaan poikia kaveri-synttäreitten merkeissä palloillen. Menomatkalla lauantaina otin huisin vaikuttavia kuvia lumisesta maisemasta, if only I had known... 

  

L:sta on tuolta kaveri-synttäreiltä aika lailla vain tuo yksi kuva, jossa hän livahtaa pois pelikentältä. L ei välitä moisesta, tuli kuulemma se surullisen kuuluisa temppukoulu kokeilu mieleen ja poikaa pelotti, että hän satuttaa vahingossa jotain pelaajista ja hetken päästä häntä arvelutti sekin, että häneen itseensä sattuu. A, joka on kokeillut elämänsä aikana yhtä jos toista urheilulajia on haaveillut poikien viemisestä painiin ja judoon ja brasilian jujutsuun ja mihin lie kaikkeen, totesi kotimatkalla, että: "-Okei, sää voit viedä ton vanhemman taiteilijasielun vaikka satubalettiin, mää taidan viedä vasta S:n sinne painiin.". :) Indeed, S meinaan oli peleissä täysillä mukana, eikä häntä tuntunut arveluttavan touhu yhtään, vaikka oli muita pelaajia vähintään paria päätä lyhyempi. L kyllä herättää mun suojelunvaistot ihan äärimilleen, poika on jotenkin niin herkkä. Mikä ei sinänsä ole mitenkään kauhean yllättävää, koska mää kyllä kannustan kovasti tunteitten näyttämiseen ja kertomiseen, jos itkettää, kannattaa itkeä pala pois kurkusta, jos suututtaa, kannattaa huutaa täysillä "Voi turkaneeeen!" ja tömistää jaloilla ja jos on iloinen, tulee siitä nauttia täysillä, vaikka ilon aihe olisi kuinka pieni tahansa. Just siskollenikin puhuin, että musta on tosi hyvä, kun ollaan A:n kanssa niin erilaisia ja että mitä tahansa pojat tulee elämässään tekeen, niin kotoa löytyy tukea ja kannustusta, toiselta vanhemmista sata prosenttisesti ja toisen tarvii sit vaan peesata, että: "-Joo, joo, hieno homma. Sua ei sit tosiaan vai se koulutuksen hommaus kiinnosta?". :) Tai siis kyllä meillä A:n kanssa samanlaiset arvot ja ajatukset siitä mikä elämässä on tärkeintä on, tai sanotaanko niin, että me seistään kyllä samalla päätepysäkillä ja meillä on samanlaiset ajatukset siitä, mitä me halutaan meijän ympärillä olevan siellä päätepysäkillä (en puhu kuolemasta, vaan kuvittelen tällä hetkellä A:n ja mut seisoon ihan vaan  (jostain syystä Otaniemessä (?!) sijaitsevalle) linja-autojen päätepysäkille), mutta me pakattais matkaa varten laukkuihimme vaaaaarsin eri matkatavarat. Vänän niinkun että A:lla olis taskulamppu ja rahaa matkoihin ja mulla olis jotkut ihanat eväsleivät ja esim. taikapölyä. :) Ihanaa viikon alkua!