Pääsiäisestä puolet on kulunut melko kurjissa merkeissä S:n sairastuttua mahatautiin. Huh huh. Voin kertoa, että oksennusta ja ripulia on ollut riittämiin. Mulle yks tärkeimmistä tavoista osoittaa pojille rakastavani on pitää heitä paljon lähellä ja heidän sairastaessaan se vielä korostuu melkoisesti, joten olen rakkaudella ottanut päälleni kaiken sivutuotteen mitä tämä läheisyyden antaminen on parina edellisenä päivänä vaatinut. Vaikka lattiaa on kuurattu ja kaapeista etsitty peittojen, lakanoiden ja patjojen vierasvarojen keräilyeriä, niin jostain kumman syystä kukaan meistä muista ei ole sairastunut, joten sunnuntaina päätettiin, että edes osa porukasta lähtee mun vanhempien vaivalla toteuttamalle pääsiäisaterialle ja lähtijöiksi valikoitui (sattumalta) minä ja L. Olo oli lähdön hetkellä hehkeän viehättävä, kun en uskaltanut laittaa juhlamekkoakaan päälleni, kuin ihan viime hetkellä, ettei sen päälle vaan lentäisi oksennusta ja kun pesin käsienpesualtaassa oksennuksia hiustenlatvoista ja kiskaisin ne sitten vain tiukalle ponnarille. Ovella mummulassa oli vastassa iloinen siskonpoika käsidesi kädessään. :)
Saan kuitenkin lohtua siitä, että vaikkei yksinkertaisesti mikään toistaiseksi pysykään pojan sisällä, niin tilanne ei voi olla täysin toivoton, jos ajatuksen tasolla poika kuitenkin nauttii mahdollisuuksistaan näinkin paljon:
Valinta osui vanukkaaseen, mutta lusikan lähestyessä suuta poika pistikin huulet tiukalle ja päätti, ettei edes Jacky -makupala ole sen mahanväännön arvoista. No, ehkä huomenna. (Yyyyh, mulle tulee taas mieleen se, kun mää oksensin ja katoin kun A oksensi ja äiti laitto mulle kuvaviestiä sairaalasta mun ainokaisesta nenämahaletkuissa ja mää itkin ja oksensin ja aattelin, että oon huonoin äiti koko universumissa. Mulle tulee se niin elävästi mieleen tosta hajusta ja kaikesta. Voi vitsi. )
4 kommenttia:
Voi pikaista paranemista S:lle! Täällä oli kans Sofia ekaa kertaa kipeänä. En mä jotenkin osannut edes aavistaa kuinka hirveältä tuntuu katsoa vierestä kun oma lapsi sairastaa.. Mäkin vaan halasin ja pidin sylissä ja kannoin ja lauleskelin ja nyt sitten toivonkin pääseväni jollekin kiropraktikolle. Viikon treeni kymmenen kilon prinsessalla tekee tehtävänsä :) -Johanna
Voi pikku potilasta :( Pikaista tervehtymistä! Ihan mälsää vielä loman aikaan sairastua. Meillä on onneksi taas vähäksi aikaa sairastelut sairasteltu. Kyllä sitä taas osaa ihan eri tavalla arvostaa sitä tavallista arkeakin kun saa olla terveenä. :) -Jenna-
Johanna; Ou nou. :( Toivottavasti saat ittes kuntoon pian! Mää muistan kuinka olin L:n kans ihan ressissä jo kaikista nuhista ja seisottiin koko perhe kylppärissä höyryhengittelemässä (toki on kuvia :) ) ja toisinaan käy mielessä, että huh huh, jos esikoinen olis sairastellu noin paljon kun S, niin olisin ollut kyllä helisemässä. Ja sit kun aattelee, että toi S:n sairastelukin on vielä pientä jos vertaa joihinkin.. En äkkiseltään keksi montaakaan kamalampaa asiaa kun lapsensa kipeenä olon katselu.
Jenna; Mää oon jo siinä ajatusmallissa, että onneks sairastuttiin lomalla, niin A oli kotona jeesaamassa. :) Kiva kuulla, että te ootte tervehtynyt, se ensimmäinen kunnolla nukuttu yö sairasteluiden jälkeen on mun lemppari. :)
Lähetä kommentti