Tällä välin olen...

-matkustanut ensimmäistä kertaa poikien kanssa lentokoneella.
-todennut iPadin olleen oiva hankinta, ihan jo lentomatkojenkin vuoksi ja pelannut ensimmäistä kertaa Angry Birdsia, jossa olen kokenut sen keltaisen tipun olevan aivan turha ja hyödytön.
-yllättynyt kuinka reippaasti pojat jaksoivat lentomatkat.
-meinannut pudottaa silmät päästäni, kun olen nähnyt melko Suomen kaltaiseksi kuvitelleeni Italian.
-ollut onnellinen, että aurinko on paistanut, vaikka kaikille "hyvää säätä" -toivotelleille olinkin uhonnut, ettei sitä säätä kannata murehtia, kun ei sille mitään mahda ja loma on aina loma, satoi tai paistoi.

-nauttinut, kun L:n serkkupojat ovat nukkuneet viereisessä makuuhuoneessa ja olleet heti aamusta L:n leikkikavereina.

-fanittanut vanhempiani.

-syönyt erilaisia herkullisia pitsoja. Tosi - paljon.

-nauttinut herkullisista cappuccinoista ja koittanut työntää mielestä sen ajatuksen, että olis sitä voinut saada edes yhden kupin juoda ihan rauhakseen.

-ottanut kuvia, sainoisnko jopa, että ihan sikana.
-huokaillen ihastellut taloa, jossa asustimme lomamme ajan.
-suunnitellut melko kattavasti sen, kuinka sitten kun olemme A:n kanssa eläkkeellä me muutamme Italiaan, jonkun vuoren reunalle asustaan niin, että kun juon aamulla parvekkeella kahvia ihan kauimmaisena horistonsissa näkyy kaikkien upeiden maisemien perällä vielä lumiset vuorenhuiputkin. Jossain vaiheessa suunnitelmassani tutustuisin myös paikallisen kahvilan pitäjään ja juttelisin hänen kanssaan aina sujuvasti italiaksi kaikki kuulumiset kun hakisin häneltä herkullista cappuccinoa ja leivonnaisia päivittäin. Niin, kertoisin hänelle aina myös valmistumassa olevan, ehkä viidennen kirjani juonen käänteistä.
-todennut, että mun on kyllä tsempattava elintapojeni kanssa, jotta elän niin vanhaksi, että ehdin saavuttaan kaikki unelmani. Niitä on aika paljon.
-pyöritellyt iloisesti lähes joka ilta parmankinkkua hunajamelonin viipaleiden ympärille ja lähes loukkaantunut, kun joku on kehdannut verrata herkkuani piparkakun ja homejuuston yhdistämiseen.

-vieraillut aivan valtavassa Gardaland huvipuistossa, ollut vaikuttunut ja sanonut aamupäivän aikana: "-Tää on varmaan yks mun elämäni onnellisimmista päivistä.", iltapäivällä olenkin sitten jo itkenyt ja palellut paahtavassa auringonpaisteessa ja tuntenut oloni erittäin huonovointiseksi. Silti mielessä on onneksi vahvemmin se hyvä ja onneksi myös pidempi osio päivästä.

-ihmetellyt kuinka sitä on joskus pystynyt meneen kaikkiin villeimpiinkin laitteisiin, kun nykyään hymy on tiukahko niissäkin laitteissa joissa olen vain pitämässä huolta vain alle yksimetrisestä lapsestani.

-kokenut Cliffhanger-hetken, kun S:n -melko tärkeä - tutti tippui ulottumattomiimme matkatessamme koko perheen voimin lentokone-laitteessa.

-ihastellut, kuinka S on oppinut sanom.. tai no.. ääntämään Paa(v)o (Pesusieni) ja Hi(p) hi(p) hu(rr)aa! Suluissa olevat osiot vielä puuttuvat.

-meinannut pakahtua innosta, kun huvipuistossa käyskennellyt Kapteeni Koukku sattui bongaamaan juuri häntä suuresti ihailevan L:n ja piipahti pojan luona. Tapahtuma on tehnyt suuren vaikutuksen ja siitä on kerrottu eteenpäin. Useammallekkin. "-Mää näin ihan oikean Kapteeni Koukun!"

-nukkunut hyvin ja nukkunut kehnosti.

-myöntänyt rehdisti itselleni ja muille, että välillä loman aikana kävi kyllä mielessä, että "hitsi kun sais välillä maata vaan lepotuolissa" ja potenut tietty heti perään hiukan huonoa omaatuntoa ja lähtenyt kiltisti kipittään ympäriinsä kirmailevan S:n perässä.

-kyllä lepäillyt kaikessa rauhassa lepotuolissakin.

-juonut aamulla kymmenkahveen aikaan valkoviinia viinitarhan katveessa isäni seurassa.

-koittanut tarmokkaasti saada hanasta sopivaa vettä, kun se täytyi balansoida kuumaa ja kylmää vettä säätelemällä. Voi S raasua, ilmankos kakat tuli loman aikana harvakseltaan.

-ihmetellyt, kuinka ajellessamme autolla alas melkoisen korkealta vuorelta pyöräili meitä vastaan jatkuvasti pyöräilijöitä, jotka juttelivat toisilleen/pyöräilivät siellä hitsin vuoristossa/olivat elossa ja pakonomaisesti siirtänyt katseeni heidän pohkeisiinsa. 

-päättänyt, että mun on lopetettava itseni tituleeraaminen virtuoosiksi, vaikka pitäisinkin itseäni kohtalaisen hyvänä spinningissä.

-ajatellut kauhunsekaisin tuntein tämän viikon PT tuntia ja päättänyt, että jos mää joudun meneen ens tapaamisessa kehonkoostumusmittaukseen, niin perun koko sopimuksen, koska se nyt vaan olis aika julmaa.

-miettinyt hiusten leikkaamista polkkapituisiksi.

-saanut käsivarsiini melko vaikuttavat "kuka saa syksyyn mennessä t-paidasta tulleet rusketusrajat tasattua"-kilpailuun osallistujat.

-ollut sievoisessa paniikissa Bergamon lentokentällä.

-töninyt ihmisiä vahingossa etuillessani turvatarkastusjonossa ja kammennut itseni korkean aidan yli, samalla kun isäni ja A hoitelivat aidan yli myös L:n ja S:n vaunuineen.

-ollut omaan makuuni aivan liian lähellä lentokoneesta myöhästymistä.

-ollut ehkä elämäni top 10 stressaantunein ja myös elämäni top 10 ylpein A:sta.

-sanonut kotona A:lle, että: "-Se oli hyvä kun sää sanoit siellä kentällä, että nyt et Hanna itke."

-huomannut omaavani kyvyn jonka voimalla voisin tehdä listauksia elämästäni nähtävästi loputtomiin, mutta ehkä tähän on jo syytä lopetella. Kai kaikki sanoo "-Jee!"jos mää laitan myöhemmin vielä (aika paljon) lisää kuvia?