Kirre vs. Helle.

Ensinnäkin, kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, nyt vasta tuntuukin, että kaikki haluaa mun viikonlopusta tulevan mahtavan! Fiilis on kyllä tulevan reissun suhteen ihan katossa, L:kin on ihan messissä kun jutellaan "äitin kesä-retkestä". Ja voi sitä riemua, kun kaveri kuulee pääsevänsä sillä välin mummulaan taas yöksi, ai että. Tänään meillä oli poikien kanssa tehtävä; äidille hattu kesä-retkelle. Pojat on ollut eilen ja toissapäivänä jo heti aamusta kuntosalin leikkipaikalla ja vaikka siellä viihtyvätkin, niin tiesin ilahduttavani L:a aamulla vastattuani "-Ei." tämän kysellessä "-Mennäänkö me tänäänkin kuntosalille?". Vapaapäivä siis koko sakilla! :)

Aamulla oli ihan mielettömän kaunis sää ja oltiin kaikki hyvällä tuulella. En tiedä johtuiko se tuosta L:n mukaansa ottamasta koirasta (Sen nimi on kuulemma Kirre, mutta sitten kun aloin puhuun hellehatusta, niin L tuumas, että parempi nimi koiralle on sittenkin Helle, myöhemmin se oli taas Kirre, kunnes iltapäivällä L pyysi mua tuomaan Hellen (huomaa taivutus!) ja kun kysyin, että "-Ai Kirren?", niin poika kattoi mua vähän hitaasti ja toisti "-Ei kun Hellen.".) vai mistä, mutta kaikki ihmiset tuntui hymyilevän meille ja siitä jos mistä tulee mahti-fiilis.

Mentiin sitten rautatieasemalle piknikille. Miksipäs ei? Haettiin evääksi taas herneitä ja mansikoita ja istuskeltiin ja katseltiin junia. Oli tosi kivaa. L ei tosiaan sen hylkeensä lisäksi oo koskaan oikeen innostunut noista pehmoleluista, mutta nyt poika esitteli Kirrelle/Hellelle innokkaasti kaikkea näkemäänsä ja toi Kirren/Hellen välillä mun syliin lepäileen. S ei välitä Kirrestä/Hellestä, vaan koitti nakata toisen ratakiskoille. Se oli musta vähän tahditonta.

Aikamme junia ihasteltuamme päätettiin lähtee etsiin mulle sitä hattua. "-Okei L, siellä on näemmä alennusmyynnit. Jos käyttäydyt hyvin, niin saat jätskin palkkioks. Valitaan teillekin jotkut kesäpaidat. Noni, mennään." Ja sit me mentiin. "-Tää vai tää? Okei. S:lle Martti-paita.." - "-Eiku Smurffi!" "-No annetaan S:n valita, kumman sää haluat? Arvasin. Laita se Smurffi-paita takasin. Sit mulle se hattu, onks tää hyvä?" "-Äiti sää näytän hassulta, vähän noidalta. Osta joku pienempi niin näyttäisit komealta." "-Okei, kiitos mielipiteestä, äiti ottaa kyllä silti tän." Kassalle ja ulos. Ja sitten jätskille, niin hyvin se meni.

Oon ollut siinä uskossa ettei S kertakaikkiaan tykkää jäätelöstä taai pirtelöstä tai mistään kylmästä, mutta meille puoliksi ostettu pehmis upposi kyllä mallikkaasti. L:llekkin tosin iski annoskateus ja kaveri kävi närppimässä pikkuveljen purkista. Sekin oli musta hiukan tahditonta. Oli ihanaa vaan hegailla poikien kans, nauttia kesästä ja auringosta ja keskittyä vain toisiimme, voi että, mulla on kyllä kova luotto siihen, että edessä on ihana kesä. 

Ai niin, se noitahattu, kuvattiin me sitäkin.

Tarpeeksi kylillä pyörittyämme tultiin kotipihaan leikkimään ja keinumaan. Pihassa sattui oleen yksi naapurin mies lapsineen, jonka kanssa ei olla hetkeen nähty ja olikin mukava vaihdella kuulumisia. Ihan loistava päivä ollut - kerrassaan. Ulkoiltuakin taisi poikien kanssa tulla seitsemän tuntia, jonka jälkeen lähdettiin Naapurin Rouvan kanssa lenkille. Heitettiin kotipihaan päästyämme ylävitoset, niin hyvin se meni. Kyllä luulis unen tulevan nopeesti. Se oli vähän sarkastista, mutta harvapa teistä sitä voisi tietää. Avatakseni sarkastisuuteni ylitsevuotavaa maljaa, kerrotakoon, että nukahtelen nykyään iltaisin ihan holtittomasti. Eilen aloin katsoon leffaa joskus yhdeksän maissa, ja hätkähdettyäni toistuvasti siihen, että tunsin tarvetta nielaista ja sulkea suuni, heräsin lopulta kunnolla siihen, kun A sanoi, että "Tarttiskohan sun mennä sänkyyn?". Aamulla A kertoi, että siinä vaiheessa kun kampesin unisen olemukseni makuuhuoneen puolelle oli elokuvasta kulunut 23 minuuttia.