Maailman ärsyttävin keijukainen.

Moikka! Oon ollut ihan super-huonolla tuulella viime päivinä. Ihan - todella. Enkä mää keksi mitään kirjotettavaa. A tekee semmosta 15-16:n tunnin työpäivää ja mua ärsyttää kun se ei oo täällä jeesaamassa mua tai pitämässä mulle seuraa iltaisin, vaikka tiedän, että se on niin paljon töissä siksi, että pystyis aloittaan lomansa maanantaina. Mulla on ollut muutenkin vähän huono fiilis ja sitten L sanoo asioita kuten: "-Mää näin semmosta unta, että sää oot äiti vähän tyhmä." ja "-Musta sää oot äiti maailman ärsyttävin keijukainen.". Ihan kivasti ilmaisee kuitenkin asiansa, joka kaunopuheisuudesta huolimatta tulee silti selväksi. S roikkuu koko ajan puntissa ja sanoo: "-Anna! -Anna!" ja jos ei oo mussa kiinni, niin on avaamassa jääkaapin ovea tai sammuttamassa multa valoja kun koitan meikata kylppärissä ja joudun töhertään ripsaria pesukoneen valossa. Ahdistaa käydä esikoiseni kanssa seuraavanlaisia keskusteluita: "-Miks sää äiti itket?" "-Mää mietin taas sitä mun ystävääni. Sitä joka on kipee." "-Onko sillä sama tauti kun mulla, flunssa?" "-Ei. Se on vielä aika paljon kipeempi." "-Onko sillä huono olo?" "-On." "-Oksentaako se?" "-Varmaan." "-Onko sillä merilevä-rokko?" Vastasin "-Joo." kun ei tehnyt mieli opettaa nelivuotiaalle sanaa syöpä. Mietityttää, että voisko se joskus olla kirpputorien kapeilla käytävillä sen vastaantulijan vuoro väistyä, eikä aina mun. Ja jos mää hymyilen ja väistän, niin voisko se toinen edes hymyillä tai kiittää. Tekis mieli sanoa niille puiston äideille, jotka vaan katsoo hiukan vakavana mua ja toisiaan, että "-Naurakaa nyt hyvät ihmiset vaan mukana ja myötäilkää. Mulla on kurja päivä ja mää maksimoin kaiken. Play along people, nyt ei oo hyvä hetki tuomita, vaikka mää sanoisin tai tekisin mitä, nyt mää haluan vaan päästä mahdollisimman helpolla niin, ettei mulle tulisi siitä maailman surkein äiti -oloa." Rasittaa kaivaa tukkeutuneesta vessanpöntöstä paljain käsin S:n kakkaa. Ja syödä sen jälkeen herneitä, kun edes Rexonan Lime Time (toimii yleensä!) käsisaippua ei häivytä kakan hajua käsistä. Paljon kivempi oli kaivaa sieltä se vesi-ilmapallo jonka S oli sinne tunkenu ja sitten vetänyt vessan. Ärsyttää negistellä, kun se vie energiaa tuhat kertaa enemmän kuin olla hyväntuulinen ja iloinen.

Onneks sentään Oktonautit on alkanu taas tuleen telkkarista! Ja ens viikolla alkaa A.n loma!

Edit:// Totaaaa, mun äiti oli lukenu tän postauksen ja soittanu mun pikkuveljelle, että mene viihdyttään Hannaa, ja sit äiti soitti mulle ja sit mun pikkuveli tulikin jo tänne. Aatelkaa jos mulla olis oikeesti joku hätä, kuinkahan nopeesti ne sit toimis?! <3