Lomalla.

Niinkuin edellisestä postauksesta voikin päätellä, niin A:n loma oli kovasti kaivattu ja nyt se on täällä! Jippii! Tultiin eilen juuri mökkeilemästä, jonne unohdin ottaa kameran mukaan. Unohdin kameran. Aika - dramaattinen merkki arki-Hannan jäämisestä loma-Hannan jalkoihin. Hetken meinasin harmistua siitä, että tulin A:n loman alkajaisiksi kipeeksi, mutta nyt olen pistänyt merkille sen olleenkin vain onni onnettomuudessa, harva asia kun varmistaa onnistunutta perhelomaa niinkuin äänetön vaimo. Mulla on myös korvatulehdus, aika villiä!

Valvoin to-pe yön sängyssä pyörien ja perjantai aamuna (mm.) korva oli kipee. Mulla ei oo ollut koskaan ennen aikuisena korvatulehdusta, enkä moista muista myöskään lapsuudesta, mutta tuskin sellaista lasta onkaan jolla ei korvatulehdusta olisi ollut. Tää on melko inhottava tauti. Koko ajan tekis mieli kaivaa korvaa.

Edellisen viikon murheiden ja huonotuulisuuden eskaloitumiselle jonkun sortin meltdowniksi annettiin loistavat olosuhteet, kun jouduin lähteen lähes koko yön valvottuani poikien kanssa terveyskeskukseen jonotteleen ja odotteleen. Mutta vielä mitä, puolentoista tunnin päästä terveyskeskuksesta marssi ulos iloinen seurue resepti kourassa ja mää olin niin onnellinen, että pojat olivat jaksaneet niin hienosti niinkin tylsässä ympäristössä. Oli muuten myös huomattavan outoa asioida terveyskeskuksessa omilla asioillani, väkisin koitin tunkea vastaanottoon poikien kelakortteja ja syntymäpäiväksikin osasin vain vaivoin sanoa oman syntymäpäiväni. Oon sen verran mukavuuden haluinenl, että yleensä järjestän asiat niin, että pääsen omille lääkärivisiiteilleni yksin, mutta käyhän se noinkin. Terveskeskuksen siivoojalle pahoittelin lähteissä lattialle tippuneista rusinoista aiheutuvaa lisävaivaa. Hän oli varsin ymmärtäväinen.

Mutta nyt me aletaan miettiin tän päivän suunnitelmaa. I-ha-naa. Eilen naurettiin A:n kans yhdessä varmaan enemmän kun koko kesäkuun aikana yhteensä, niin ihanaa olla lomalla yhdessä. Ja olla yhdessä ylipäätänsä. Ja vaikka aina onkin se sama tilanne, että kun loma koittaa, mää haluan olla mahdollisimman paljon pois kotoa, kun siellä olen aina ja siellä se menee niin helposti siihen hyvinkin arkiseen "-Katokko poikia sen aikaa, kun mää siivoon?" -touhuun, niin A sen sijaan saa olla kotona sen verran vähän, että hänelle se kotona oleminen olis varsin mukavaa vaihtelua, mutta olen varsin luottavainen, että löydämme jonkun kaikkia miellyttävän ratkaisun. Ja sinänsä ratkaisuhan on hyvinkin yksinkertainen, koska jos äiti/vaimo on onnellinen, niin kaikki on onnellisia, joten.. me tästä varmaan lähdetäänkin nyt jonnekkin. Ihanaa heinäkuun alkua kaikille!

Niin ja kuvat on vanhoja, ajalta ennen S:n kesätukkaa. (Ajalta jota kaipaan syvästi, mutta poika on niin kova hikoileen, että annoin nyt käytännöllisyyden voittaa habituksen, vaikkakin se on multa melko epätyypillistä. ... )