Kuvauksia.

Toki pysähdyttiin reissun varrella ottaan ihan vaan kuviakin, kun näky jotain kiinnostavaa tai kaunista. Ja sit mentiin ite siihen etualalle seisoon. :D Parasta silti oli se, että ihan vaan niitten kuvaamaan pysähtymisten takia meille tuli matkanvarrelle paljon hauskoja sattumuksia ja vitsinaiheita. Pistin myös merkille kuvia selaillessa, että meistä ei ole kyllä montaakaan kuvaa, jossa olis se meidän hakemamme poseeraus päällä, vaan lähes kaikki otokset on niiden kuvauksellisten (...) poseeraustemme välistä, kun asettelemme itseämme valmiiksi, tai kun nauramme omalle yrityksellemme olla viehkeitä/mysteerisiä/notkeita/eteerisiä/vakavia/vauhdikkaita.

Yllä olevissa kuvissa näette yrityksiä olla mm. viehkeitä/notkeita/vauhdikkaita. Koitettiin saada niitä onnistuneita "kantapäät yhteen ilmassa" -hyppyjä, mutta se ei - se ei sitten oikein onnistunut. Yhdessä vaiheessa bongasin mielestäni erittäin kauniin näkymän, metsää, jossa maan päällä tuntui leijuvan valkoinen "verho". Pysähdyttiin, käännyttiin takas ja laitettiin auto parkkiin. Ai että kun oli kaunista. (Alla olevissa kuvissa on sitten vuorostaan otantaa yrityksistä olla viehkeitä/mystisiä/eteerisiä.)

Ja siis tavallaanhan toi oli sit suota. Mutta musta kuvat on ehdottomasti yksien kastuneitten tennareitten ja sukkien arvoisia. Ja näistäkin kuvista mulle tulee niin hyvä mieli, kun naurattaa vieläkin, kuinka vaihdettiin vaatteita tien varressa, kun Peksi fiksuna miehenä arveli ettei maasto oo kauheen shortsi ystävällistä ja mää näin itseni suolla ehdottomasti mekossa enkä farkuissa, joten mekko oli saatava päälle. Ja mää en tiedä mitä mulle on tapahtunut esim. lapsena, kun mun tarvii aina tehdä noita käsimerkkejä. Huoh. Onhan ne siis tosi meneviä ja kaikkee, mutta niitä on kyllä tosi monta tuolla muistikortilla. Jotenkin - eikö tota sanomaa nyt oo tarpeeks jo tossa kaulakorussa.

'

Vielä tulee yksi satsi kuvia reissusta ja sitten on valmista ja päästän taas pojat parrasvaloihin. 

Niin joo, ja kun laitoin sillon pari päivää sitten yhteen postaukseen, että äitiä varmaan jo kiinnostais nähdä kuvia reissusta, niin ei mennyt varmaan tuntiakaan julkaisusta, kun äiti jo soitti ja kertoi katsoneensa kuvia blogista. :) Joten äiti, nää on omistettu sulle. (Näytä ny iskällekkin kuinka taiteellisia sen lapset on.)