Sankari.

Uuuh, tulin tässä vielä nopeasti postaamaan, kun S nukkuu ja L on kerhossa, vaikka kiirettä hiukan pukkaa, kun tarvii samalla kiinnittää super-sankarin viittaani ja kiillotella lento-kenkiäni. Kyllä, luit oikein. Hanna, kaikkien sorrettujen puolustaja ja hädässä olevien auttaja, rientää jälleen apuun ja kanssa-ihmisten tueksi. Pistän nyrkin ojoon ja lähden liitelemään kohti sisareni sairaita lapsia, kunhan A saapuu kotiin hoitamaan meidän omia poikia. Otsikossahan se jo ilmi tulikin, sankari. Mitäpä sitä kierteleen.

Mun tää oma pikku perhe on ihana. Sen lisäksi mun isompi perhe, eli vanhemmat ja sisarukset on ihania. Jopa mun sisarusten perheet on ihania ja jottei jäisi siihen, niin myös A:n perhe on ihana. Ystävät ja sukulaiset - ihania hekin. Mää oon varsin onnekkaassa asemassa, että voin elää elämääni niin, että tiedän jos jotain sattuisi, niin lähipiiristäni löytyy useampikin super-sankari, joka liitelisi luokseni auttamaan. Ja on liidellytkin. Joten koen, että on vähintäänkin kohtuullista pyrähtää toisinaan vastavisiitille.

Siinä missä minäkin olen valokuva-näyttelyn tuoksinnassa saanut maistaa mainetta ja kunniaa (...), niin tämä minun pyristelyni tähtitaivaalle ei ole mitään verrattuna sisareni edesottamuksiin ja saavutuksiin. Itsenäisyyspäivän lähestyessä, lähestyy myös sisarellani tiukka, jotakuinkin itse tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle (köh, köh, kerro, kerro kuvastin, ken on ylpein siskostaan) päättyvä deadline, tai itse asiassa kaksi deadlinea. Sisareni miehen ollessa kertaamassa maanpuolustustaitojaan siskoni lapset sairastuivat vaikeuttaen melko radikaalisti siskoni mahdollisuuksia ompeluun, joten - Tattadadaa - nappaan aisaparikseni, hyvin Batman ja Robin -tyylisesti pikkuveljeni ja iltapäivällä karautamme siskoni luokse valmiina taistelemaan räkää, oksennusta ja kyyneleitä vastaan, aseinamme käsidesi ja valtava itseluottamus, sekä jokunen dvd.

Ja siinä missä Batman ja Robinkaan eivät ole mitään ilman taustajoukkojaan (vai onko?), niin emme ole minä ja pikkuveljenikään. Mihin ihmeeseen ajattelin dumpata omat lapseni tämän sankarillisen ekskursioni ajaksi, saattaa joku ihmetellä. Tässä vaiheessa kuvaan astuu taka-vasemmalta appiukkoni naisystävineen, jotka ovat luvanneet kaitsia poikiani A:n huomisen työpäivän ajan. Huomenna illan tullen minun olisi tarkoitus palata. Ja maailma pelastuu.