Kirjoitin edellisen postauksen S:n päiväunien aikaan ja kun poika niiltä torstaina heräsi, oli kaverin posket kuumeesta punaiset. Se siitä hyvän mielen ilakoinnista sitten. Perjantai-iltana kuume nousi myös L:lla korkeaksi ja tästä johtuen kuukausia sitten sovitulle vanhempieni kodin 30 v. -juhlille lähti meidän perhettä edustamaan lauantaina vain allekirjoittanut. Pikkuveljeni järjesti jatkot luonaan meille sisaruksille kumppaneinemme ja A:lle ja minulle oli järjestynyt niinkin muikea tilanne, että A:n isä naisystävineen olivat luvanneet ottaa pojat yökylään, että saamme istua iltaa rauhassa ja yhdessä. Tämä tietenkin peruuntui, vaikka lauantaina poikien vointi jo parempi olikin. Päätin mennä pikkuveljeni luokse illalla, ja vaikka olikin tosi mukavaa, että me kaikki sisarukset (4) päästiin viettää aikaa yhdessä, niin kun sitten kuitenkin huomasin juttelevani ihmisille ja ajattelevani samalla, että: "-Mistäköhän siitä S:n Ventolinesta tietää koska se on lopussa?" ja tuijottavani hermostuneesti edestakaisin heiluvaa jalkaani, päätin lähteä kotiin, kun ei mieleni saanut rauhaa, vaikka tiesin A:nkin poikien kanssa hyvin pärjäävän.
Viime päivinä täällä on herätty aamuisin seuraavanlaisina ajankohtina: perjantai 5.20, lauantai 4.20 ja sunnuntai 5.30. Seuraavat kuvat ovat lauantai aamulta (yöltä!), kun nousin poikien kanssa tosiaan 4.20 ja hyvin pian huomasin kaikkien nukuttamis-touhujen olevan aivan turhia, joten pistin piirretyn pyöriin ja aloin lappaamaan kahvia suuhuni.
Ihmeellinen tauti kyllä, kun pojilla on oikeastaan vain kuume oireena. S alkaa itkiessään haukkomaan henkeään niin, että ollaan pari kertaa annettu sitä avaavaa lääkettä sillä maskilla. Hienosti S onkin hyväksynyt tämän lääkitsemismuodon, eikä ole enää edes vastustellut koko vempainta. Mutta siis hiukan yskivät, eivät ole ollenkaan räkäsiä, mutta kuumetta on aika reippaasti ja tästä johtuen pojat ihan väsähtäneitä, varsinkaan L ei ole suostunut syömään juuri mitään. Tänään on kuitenkin ollut ensimmäinen kuumeeton päivä, tai ei olla mitattu aamun jälkeen kun eivät ole kuumeisilta vaikuttaneet. Ja ehdittiin onneksi viemään pojat mummulaan moikkaan serkkujaan, ennenkuin nämä lähtivät tänään takaisin kotiinpäin. Semmosta tänne, vähän on ollut väsähtänyt loppuviikko, mutta huomenna me ollaan kaikki terveitä ja reippaita ja tosi pirteitä! Kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti