Kukkia.

Olen melko vahvasti fiiliksen mukaan kirjoittaja ja tänään olen yrittänyt kirjoittaa menneestä viikonlopusta, mutta tuntuu teennäiseltä kirjoittaa iloisesta juhla-tunnelmasta, kun nyt on siipi maassa. Olen myös erittäin avoin ihminen, enkä oikein pysty ajattelemaan enkä puhumaan muusta kun siitä mikä on päällimmäisenä mielessä ja siitä on jotenkin pakkokin puhua, tai olo ei helpota yhtään. Mulla on tosi paha mieli, veikkaan ettei mulla ole koskaan ollut niin paha mieli kun eilen - tai tänään. Tänään olen jo koittanut hiukan tsempata, mutta silti olen itkenyt L:n kerhon leikkihuoneessa, kävelyllä S:n kanssa ja kesken ruuanlaiton, oikeastaan tämän tästä vähän kaikkialla. Surettaa, vaikka koitankin keskittyä vain positiivisen ajattelun voimaan, haen nyt vain tsemppi-henkeä päivän - tai pari. Koska kukat ja valokuvaaminen ovat mulle suuria ilonlähteitä, olen harrastanut molempia koko päivän niin paljon kuin mahdollista, olen istuttanut kukkia, olen ostanut pöydälle leikkokukkia, pojat ovat saaneet kukkakaupasta omat kukat, L on saanut valita torilta oman kukan ("perhoskukka" eli orvokki) istutettavakseen ja olen kuvannut ihania kukkia L:n kerhomatkalla.

"-Äitin super-tärkee ystävä on tosi kipee, siks äitillä on paha mieli."