Loma-tunnelma.

Ai että, tänään on aika jännä päivä. Hartaasti odotettu, mutta silti vähän jännä. L:n bestis H, tulee meille naapurista yökylään. L pyöri eilen illalla yli puolitoista tuntia sängyssään, kun ei millään saanut unta kuultuaan, että enää tämä yksi yö tarttis nukkua ja sitten H tulee yöksi. Aika ihastuttavaa. Meillä ei oo koskaan ollut kukaan lapsi yökylässä, että sen takia tää on vähän jänskää. Noi lapset ei oo saanu mun sydämen sietokykyä siinä mielessä yhtään korkeammaksi, että vaikka "Sää oot tyhmä./ Sää oot iso./ Sää oot vanha." yms ei tunnu enää missään, niin musta olis jotenkin tosi kauheeta, jos joku olis meillä yökylässä ja sit illalla tuliskin äitiä ja isää kauhee ikävä ja sit valuis krokotiilinkyyneleitä ja "Mää - haluan - kotiin - omaan - sänkyyn." -nikottelua. Musta se olis tosi kurjaa, koska jotenkin mä veikkaan, että siinä ei paljon Herra Hakkaraisen pastillit lämmitä, jos yön pimeydessä tulee äitiä ja isää ikävä. Siinä mielessä ihan hyvä aloittaa yökylä-testailut Naapurin Rouvan lapsilla, niin sit jos homma ei näytä sujuvan, niin voin vaan kiikuttaa lapsen viereisessä rapussa olevaan kotiin, että"-Totaaa, ei se sujunut, että mää toisin hänet nyt takas äitin kainaloon. Kokeillaan vaikka ens viikolla uudestaan. Öitä!". :)

Mää juttelin viikonloppuna A:lle, että meijän tarvii alkaa vähän innostuvaisemmiksi. (Mää oon ehkä vähän raskas joskus.) Että ei mitään aneemista "-Okei.":ta, vaan jämäkkä "-Ei." pätevine perusteluineen tai sitten "-Joo! Loistava tuuma!" -tyyppistä innokasta heittäytymistä, joten kun A on nyt viikonlopun hienosti innostunut esim. ajatuksestani laittaa partsille orvokkeja, ("-Musta olis kiva heittää noi narsissit jo pois ja laittaa orvokkeja tilalle." "-JOO! Tosi hyvä ajatus! Orvokkeja, sääpäs sen sanoit!") niin kun illalla mietittiin, että mitä me naapurin tytön kanssa tänään tehtäisiin, itse ajatellessani lähinnä muistipeliä ja poppareita, ei mulla oikeestaan ollut muuta vaihtoehtoa kun laajentaa silmäni innostuksesta ja lähes hihkua mukana, kun A ehdotti, että tekisimme itse porukalla jäätelöö ja kaikki saisivat valita itse mitä haluaisivat omaansa mausteeksi. Sitten käännyin ympäri, pyöräytin silmiäni ja ajttelin: "-Ai että, nyt menee aika pahasti överiks.". Joten, tänään sitten tehdään kai jäätelöö. Koska mikäänhän ei saa lapsia nukahtaan yhtä sievästi kuin kunnon sokeri-annos iltasella. ... ...

Viikonloppu oli aikas mahtava, aurinko paistoi (tai ainakin mulle jäi semmonen mielikuva), kaupungilla oli koko ajan jos jonkinmoista happeninkiä ja kotipihaan asti kuului Ressu Redfordin tutut sikermät, joiden ansiosta koin, että riittää ettemme lähde kotipihasta minnekkään, vaan kaupunki saa elää ja juhlia ympärillämme. Muistatteko kun viime kesän lopulla kirjoittelin retkestämme Ranskalaiselle ruokatorille? Tuossa joku päivä sitten paasasin Naapurin Rouvalle, ettei tosiaan kiinnosta mennä kierteleen nyt paikalla olevalle Eurooppalaiselle ruokatorille, kun viime kerran kokemus oli jokseenkin - epämiellyttävä. N. 3 tuntia myöhemmin ahmin ruokatorilla ranskalaista hodaria ja nautin tunnelmasta täysin siemauksin. Periaatteen naisia. :) Ruokatori oli ainakin vielä viikonloppuna käynnissä ja revanssi hodarin kanssa kummitteli koko ajan taustalla, mutta lopulta päätimme mennä sunnuntaina porukoille grillailemaan. ("-Joo! Grillaan! Ihan mahtava idea!") Jos mulla menee joskus överiks, niin mun pikkuveli on aika samaa sorttia ja meijän teki kaiketi mieli kaikkea. Muut katteli vaan touhua vähän vierestä, kun me pikkuveljen kans touhuttiin keittiössä: "-Mää tein jo niitä herkkusieni-pekoni-savuporotuorejuusto-vartaita kolme." "-Niin, niin, mää teen vielä kaksi varrasta lisää." "-Meitä on siis maks. kuusi aikuista ja kaksi lasta syömässä ja noita hodareita on kahdeksan, makkaroita neljä, kylkisiivuja laatikollinen, salaatteja kolme, patonkeja kaks ja savukalaa lautasellinen." "-Joo, joo." "-Okei.". Kaks muovikassillista se pikkuveli tais sitten roudata niitä ruokakamppeita kotiinsa. Grillailu on niin kivaa.

Tänään on ollut kiva päivä. Lähettiin taas jo aamusta ulos, käytiin ostamassa perus karjalanpiirakka-välipalat ja lämpömittari, jonka puute on ollut hiukan ikävää. No mutta, nyt on lämpömittari, eikä tarvi enää haistella ikkunasta, että mikäköhän on päivän lämpötila. (Tai laittaa aamulla Naapurin Rouvalle tekstaria, että "Paljonko ulkona on asteita?) Oltiin koko aamu ulkona, syötiin välipalaa, Naapurin Rouva tuli kahvien ja keksien kans morjestaan ja sitten puolilta päivin vein L:n kerhoon ja tultiin S:n kans kotiin syömään ja nukkuun. Hyvä fiilis ollut, ihanan lämmin päivä. Kivaa, kun vihdosta viimein L saa olla t-paidalla. (Ei tosin vielä kuvia otettaessa näemmä.) On vähän semmonen loma-fiilis koko ajan, mikäs sen parempaa?! (Se, että A lomailis meijän kans, mutta kaikkee ei voi sentään saada.)

Hauskaa viikonalkua kaikille ja pitäkää peukut pystyssä, ettei mun tarvi illan hämärtyessä viedä H:a kotiin nukkuun. :)