Mustikoita ja mansikoita.

Heipparallaa! Mua väsyttää, mutta jostain syystä en malta mennä nukkuun. Ehkä siks, etten haluais, että olis vielä huominen, koska aamulla on PT-tunti ja tänään oli eka päivä kun sain kädet nostettua suoraan ilmaan edellisen tuntimme jäljiltä. Viikonloppuna A joutui auttaan mua paidan ottamisessa pois päältä, kun sattu niin lujaa. PT puhu viime kerralla jostain "leuanveto-haasteesta" ja vieläpä "siitä leuanveto-haasteesta" ja mää en kyllä yhtään tiedä mistä oli kyse, mutta tottelin, tietty. Kai meillä sitten on joku leuanveto-haaste, tosin sen harjoittelukin teki niin kipeetä, että odotukset ei ole kovin korkealla. Ihanan lannistunut fiilis, siitä on aina hyvä ponnistaa. :) Yläkropan tilanteen ollessa mitä on, olemme käyneet Naapurin Rouvan kanssa intervalli-lenkkeilemässä. Aika mieltäylentävää, kun saa juosta sekuntikello kädessä ja sanella (komennella): "-Nyt, juoksua!" "Riittää jo!" yms. Ah, ollappa vielä pilli kaulassa. Kaiken tämän tehoilun ohella on tietenkin myös keskitytty hengailuun. Poikien kanssa käytiin tänä aamuna hakemassa torilta kesän ekat mustikat, mansikat ja herneet. Nam. Niistä ja karjalanpiirakoista on mun ja poikien kesä tehty. Naapurin, ensi kuussa 80 v. täyttävä mummokin tuli maisteleen mustikoita, aika ihanaa. Kyseinen mummo käy jutullamme oikeastaan päivittäin ja nyt olen nyhtänyt hänestä irti syntymäpäivän ja voi vitsi, mitähän sitä oikein mummolle keksis?! Tämä kun ei meinaa juhlia pitää lainkaan, sen mää vielä ymmärrän (no en oikeastaan, tein sen kyllä varsin selväksi), mutta muistamista ei voi estää kukaan. Hmm, hmm, jotakin, jotakin.

Eihän kukaan siellä tuomitse mun kynsilakkoja? Sain Naapurin Rouvalta jokin aika sitten kivan kynsilakan ristely-tuliaisina ja innoissani lakkasin kynnet tietty heti. Ensinnäkin, vitsi se lakkaaminen on vaikeeta! Jotenkin sitä tulee tässä kolmenkympin lähestyessä vähän itsetietoisemmaksi, kun kesken lakkauksen vaan lääppii toisella kädellä vähän suurimpia kynsinauhojen yli valuneita lakkoja pois ja siirtyy seuraavaan kynteen. Koska habitukseni ei ole millään muotoa huoliteltu noin muutenkaan, niin hiukan kärjistä kuluneet kynsilakat ei haittaa lainkaan, nyt tosin lakkauksia ei voi enää millään muotoa väittää fashion statementiksi, vaan nähtävästi olen vain päättänyt kasvattaa lakat pois. Jos on hyväksyttävää kasvattaa hiusväri pois, niin sitten on oltava tämänkin. 

Eilen en enää jaksanut vastustaa pienen ihmisen suurinta toivetta, ja kun iltapäivällä lämpöasteet kohosi, annoin suuressa laupeudessani L:n laittaa pihalle shortsit. Tätä on kyllä odotettu! Ulkona oli taas iltapäivällä paljon leikkikavereita ja voi että noi vanhemmat (6-8v) lapset(kin) on niin ihania. Ja kärsivällisiä! Ne on niin mahtavia tuon S:nkin kanssa. Talvella kantoivat poikaa jos oli niin paljon lunta ettei kaveri tahtonut päästä eteenpäin ja muutenkin ottavat tosi somasti poikaa leikkiin jos suinkin malttavat. Tällä viikolla ollaan menty parikin kertaa pihaan niin, että isommilla pojilla on ollut hiekkalaatikolla hienot pikkuautoradat tehtynä ja sinnehän sitä S:a tietenkin eniten kiinnostaa mennä katsomaan. "-S, leiki tässä meijän vieressä, älä astu tielle. S, älä ota pikkuautoja, ota tää traktori." Jotenkin ihastuttavia, eilenkin yksi tuli kysyyn ihmeissään, että mitä S mahtaa tarkoittaa kun sanoo: "-Ga ga.". Toista vähän harmitti kun ei ymmärtänyt mitä S haluaa. :) Plus mikäpä tekisi itsetunnolle parempaa, kuin toimia suurena tiedonlähteenä ja nauttia valtavaa luottamusta nuorten ihmisten (aikuisten suhteen olen jo menettänyt toivoni, he eivät vain käsitä mikä valtava määrä informaatioo minusta löytyisi, ehkä sekin vaikuttaa, että korostan usein tunneälyn tärkeyttä...) silmissä. "-Hanna, onko Hyvinkää muka kaupunki?" "-On." "-Aijaa. On se kaupunki, Hanna sano." ("-Missä se on?" "-En tiedä." "-Onko se Suomessa?" "-Ai, siis joo, on.")

Niin joo, kuluneella viikolla tein senkin mitä olen meinannut tehdä monta kertaa, mutten ole tohtinut. Otin pari kuvaa kerholta. Taas lasten leikkien äänet kaikui jo kauaksi, kun oltiin S:n kanssa menossa hakeen L:a kerhosta ja kerhon pihalla oli mahtava meininki. Viime kerralla kuului kitaransoitto kaus asti, nyt ei ollut kitaraa, mutta silti jotain perin hauskaa. Ja noi metallimukit, ne on musta vaan niin somat.

Semmosta tällä viikolla. Kai se on nyt pakko mennä nukkuun, palaillaan taas! Mistäs teijän kesä on tehty?