Tapahtui 15.5.

Oletteko valmiina? Tulossa on kuvauspäivän kuvasaldoa ja sitä on - riittämiin. Vähintäänkin. Heräsin tänään S:n kans ennen kuutta ja ajattelin aamukahvin seuraksi pienennellä ja muokkailla (valoisuus ja kontrasti) kuvat. Nooooo, viisi kahvikupillista myöhemmin kattelin niitä kuvia silmät kyynelissä ja kuulokkeissa pauhas Josh Grobanin You Raise Me Up. Mikä mua vaivaa?! Miksi, oi miksi mää haluan itkettää itseeni ihan tarkotuksella? Ja vielä jotenkin noin mauttomasti. Ehkä mää sit saan siitä jotain. Muutenkin tuppaan nykyään kuvia kattellessa ja bloggailessa yms. valitseen taustalle jotain fiilikseen sopivaa musiikkia, pääsee paremmin tunnelmaan. Toi Josh Groban oli kyllä jo aika heavy stuff. Enkä siis sattumalta tullut kuulleeksi jotain niin mahtipontista ja sydämeen käypää, vaan tuli mieleen "se yks" laulaja, joka laulaa "sen yhden kappaleen", jossa on "joku nätti sanoma". Ihan hatara kuva vaan miehen ulkonäöstä ja sit googletin "curly haired male singer" yms. :D Joten; do it with me, You Raise Me Up taustalle pauhaan ja kuvien pariin.

No, kumpi loppu eka; kuvat vai kappale? :) Kuvien realistisuudesta sen verran, että näissä ja noin yleisesti ottaenkaan en laita poikia poseeraan tai tekeen mitään mitä ne ei ilman kameraa tekis, ainut poikkeus näissä on kuva L:sta kukkien luona. Niitten ohi kulkiessa sanoin, että käydäänkö tuoksuttelemassa kukkia. Jos L ei olis halunnu, ei oltais menty. Yleensä mää vaan seuraan poikia kamera kädessä ja räpsin meneen. Mää en myöskään osaa itse tekohymyä saati tekonaurua (mää oon ihan todella kateellinen ihmisille jotka osaa tekonaurun, embrace it! Vähän olis mahtavaa! Mulla vaan sieraimet laajenee ja ei, ei ääntäkään, en osaa, tosi turhauttavaa. Vähän olis siistiä jos jossain vaivaantuneissa tilanteissa pystyis vaan nauraan, jos ei vaikka oikein ymmärrä jonkun vitsiä, nauraa ja jatkaa matkaansa, mutta ei.) kauheen vakuuttavasti, mutta yleensä mun hovikuvaaja on L ja touhu aika huvittavaa, jos ei muuten, niin S tekee jotain naurettavaa kauempana tms. ja tietty muutenkin on hymy aina aika herkässä kun koittaa tuolla toimittaa jotain kuvaus-asiaansa ihan tosissaan kahden mini-tyypin kans. Eri asia on tietty kuvat, joita yritän ottaa itselaukaisimella meistä kaikista, niissä tähdätään hymyilevään poseeraukseen, mutta niistäkin parhaita on mun mielestä ne vahingossa tulleet tai jotenkin "epäonnistuneet" otokset. Olipas muuten kiva lähettää A:lle alkuviikosta hauskoja yhteiskuvia musta ja pojista ja laittaa sähköpostiin kuvien oheen teksti: "Tässä sulle pari vaihtoehtoa esim. näytönsäästäjäksi tai taustakuvaksi." Kuten sanottu, vaatimattomuus on yliarvostettua.

Olis ihan super-kivaa, jos jaksaisitte kertoo lemppareitanne kuvista, jos sellasia on. Mun lemppareita on pääsääntöisesti kaikki epätarkat kuvat ja sit esim. toi hiekkalaatikolla otettu missä näkyy mun jalka ja L:n käsi on mun jalan päällä ja toi kun S laskee liukumäkee.