Hifi- ja kirppistelyä.

Huomenta!

A:n sanoja lainatakseni: "-Tämä lauantai on ollut kyllä paras aikoihin!". Eilinen päivä oli kyllä minunkin mielestäni ehdottoman onnistunut. A tosin sanoi tämän lausahduksensa kotiuduttuaan hifi-messuilta posket innostuneen pojan punaa hehkuen ja kainalossaan laatikko, jota hän muistaakseni nimitti kolmanneksi lapsekseen. ... Miehet. Olin perjantain kaasoilu/hää-palaverissa kiskaissut iltasella kahvin, joka alkoi valitettavasti vaikuttamaan vasta kotona. Makasin sitten sängyssä ja tuijottelin kattoa pari tuntia, kunnes L saapui tuskastelemaan seurakseni klo.3.00. Siinä me sitten pyörittiin ja venkoiltiin aamuun asti. Ja koska mulla on aina suuria vaikeuksia nukkua pitkään, olinpa sitten nukahtanut kuinka myöhään tahansa tai nukkunut kuinka huonosti vaan, ei eilinenkään ollut poikkeus, vaan seitsemän jälkeen pomppasin ylös. Tähän tosin osaltaan vaikutti se, että pojat keksi taas jo heti aamutuimaan tyhjentää sen lelutynnyrinsä ja alkaa rummuttaan sitä. Heräsin vähän samaan tyyliin, kun A armeija-aikoinaan, kun huvitin itseäni viikonloppu aamuisin huutamalla A:lle, että: "Komppanjassa herätys!" Se oli hauskaa, mun mielestä. Onhan se tynnyri tietty somempi kun muoviset lelulaatikot, mutta jestas kun se on äänekäs.

Aamupalan jälkeen lähdettiin ulos, missä ei valitettavasti ollut vielä siihen aikaan L:n kovasti kaipailemia "ulkokavereita". Viikonloppuisin on kyllä silti niin kivaa, että vaikkei muita olisikaan, niin molemmille pojille on oma leikittäjä ja vahtija, eikä se ole vain sitä toisen luota toisen luokse pomppimista, missä aina se kenen luona en sillä hetkellä ole vaatii huomioo. Kesken ulkoilun sain loistoidean, että haluan kirpputorille. Mää oon jo hyvän aikaa halunnut meille semmoisen vihreen, lasisen maljakon. Semmosen vanhanaikasen ja just semmosen tumman vihreen. Sellasia on aika vähän ja ne missä se vihreä päällyste ei ole repeytynyt ja ilmakuplista kupruilla, ovat sitten hurjan kalliita. Tahtoisin jotain näiden kahden välimaastosta. Sitä emme kirpparilta taaskaan löytäneet, emmekä kyllä mitään muutakaan.

Kotiuduttuamme lähdettiin L:n kanssa elokuviin, jonne olen lupaillut poikaa viedä jo jonkun aikaa. Menimme katsomaan Nalle Puhia. Kun alun mainokset ja trailerit loppuivat sain lopulta poppareitten avustuksella maaniteltua L:n ottamaan kädet pois korvilta. Elokuvissa tuo äänenvoimakkuus on imuriakin pelkäävälle L:lle hiukan turhan lujalla. Itse elokuva oli onneksi hiukan maltillisemmalla voimakkuudella. Nalle Puhia katsoessani minulle iski väsy, melko kovaa. Huomasin kaivautuvani tuoliin yhä syvemmälle ja hakevani uniasentoa samaan tapaan, kun kotisohvalla katsoessani tylsää elokuvaa ja alkaessani asettelemaan sohvatyynyjä "paremmin". Tällöin on nukahtamiseen aina max. 15 minuuttia. Elokuva oli hyvä, eikä onneksi liian jännä, vaikka siinä suuri ja pelottava "Pahku" olikin.

Olin päättänyt raahautua elokuvan jälkeen kotiin, jossa S oli päiväunilla ja anelevani L:a nukkumaan kanssani, mutta kun kävelimme kotio päin, näin pihassa ne kaikki L:n viikolla kaipailemat piha-kaverit ja kun olin hetken arponut mielessäni, että saisinkohan vietyä L:n huomion toisaalle niin ettei hän huomaisi frendejään, menimme pihaan esittelemään hienoa Nalle Puh -diplomia, jonka elokuvista saimme. A:n täytyi lähteä sinne hifi-messuille ja pyysin häntä kärräämään nukkuvan S:n parvekkeelta pihalle, kun en hennonnut erottaa L:a kavereistaan. Tunsin kyllä lepo-hetkeni valuvan käsistäni, mutta mitäpä sitä äiti ei tekisi, jotta lapsi olisi onnellinen. (Haluatteko, että listaan ne asiat tähän vaikka ranskalaisin viivoin?)
S onneksi jatkoi uniaan vielä pihassa ja mää potkin lehtiä ja koitin olla puuttumatta L:n ja kumppanien leikkeihin. Mulla on vähän semmonen paha (?) tapa, että aina kun oon ulkona noitten isompien lasten kanssa, enkä vain juokse S:n perässä, niin alan aina leikittään lapsia kauheesti. Tämä valitettavasti ajaa porukan siihen tilaan, etteivät he "keksi" itse mitään leikkejä, vaan se on sitten semmosta: "-Hanna! Tuu antaan vauhtia! Hanna! Pyöritä! Hanna, oo sää hippa!" Ja porukkahan on sama, joka leikkii itsekseen monta tuntia omia leikkejään, jos en mene sinne vain ärjymään, että: "-Täältä tulee dinosaurus!"

Suureksi ilokseni Naapurin Rouva luopui omasta lepohetkestään ja tuli ulos seurakseni vaihtamaan kuulumisia ja pitämään minut hereillä. Siinä me sitten kierrettiin S:n herättyä ympäri pihaa S:n työntäessä vaunuja. Muut lapset leikki kovinkin idyllisen näköisesti lehtikasoissa, mutta kun menimme poikien kanssa sisälle, oli minulla kyllä hissistä vastaan tuleville naapureille kova selittelyn tarve, miksi lapseni on yltäpäältä mullassa ja lehdissä ja hiukset ovat kuin lehmän nuolemat.

Hetken päästä kotiin saapui onnea ja intoa uhkuva hifi-minänsä löytänyt A. Ja vaikkakaan en ole aikaisemmin kokenut suureksi ongelmaksi sitä, että musiikin kuuntelu tapahtuu meillä joko dvd-soittimella tai tietokoneella, niin onhan se kiva, että nyt (kun tämä uusi...  laite, jolla voi kuunnella musiikkia mahtuu keittiön sivupöydälle) ei tarvi pelätä, että S käy vääntämässä yhtäkkiä dvd-soittimen volyymit kaakkoon, mistä seuraa välittömästi kahden säikähtäneen lapsen lohdutonta itkua ja äidin vanhentumista nopeuttavia rytmihäiriöitä. (Ja taloyhtiön järjestyssääntöjen tihenevää tiputtelua postiluukusta.) Laitteestaan onnellinen A huomasi hifi-zonensa läpi silti minun väsähtäneen olemukseni ja ehdotti, että menisin lepäileen. Huomasin aikani koittaneen ja kysyin saisinko hakea Makuunista elokuvan ja katsoa sen, -viaton silmien räpäytys ja kauriin katse- ja sain luvan. Elokuva ei ollut erityisen virkistävä; pitkälle edenneeseen syöpään sairastunut nuori nainen lopettaa hoidot ja rakastuu, mutta sain levähdettyä ja täten jaksoin hyvällä sykkeellä iltaan asti. Loisto lauantai ja mikä parasta, vielä on sunnuntai jäljellä!

Kuvat on tuota lehtisodan jälkeistä kuvaa lukuunottamatta mummula-visiitiltä viime viikolta, ovat musta niin kivoja kuvia, että laitan ne nyt tähän etteivät jää kokonaan laittamatta. Niin joo, A sai eilen ennen hifi-messuja vietyä ne lelut sen hope-yhdistyksen keräyspaikalle ja ne pääsevät nyt uuteen kotiin, jes! Se oli piste tai kuorrute meijän lauantain päälle.