Lepäilyä.

No mooooi!
Sikäli joku on kummastellut miksi en ole joulunaikaan ollenkaan postaillut, niin sehän johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että olen nukkunut. Jouluaattona kahden tunnin päikkärit, joulupäivänä yhden ja puolen tunnin päikkärit ja tapaninpäivän aamuna puolentunnin päikkärit ja iltapäivällä kahden tunnin päikkärit. I-ha-naa. Voi pojat. Joulu oli kaikin puolin ihana, saanen jakaa kanssanne jouluni highlighteja varsin tehokkaasti ranskalaisinviivoin lueteltuna:

-No ne lukemattomat päiväunet.
-Olohuoneessa nököttänyt, jouluista tunnelmaa luonut joulukuusi, joka ei kiinnostanut S:a enää sen jälkeen kun hän selätti kaksimetrisen kuusen kerran.
-Naapurin mummun ilahtuminen, kun menimme jouluaattona L:n kanssa käymään.
-Anopiltani saadut ihastuttavan erikoiset ja sopivankokoiset villasukat.
-L:n "Tälläistä mää olen aina toivonut!" -huudahdukset lahjoja avatessaan.
-Hiukan kömpelö halaus, jonka vaihdan rakkaan ystäväni kanssa oikeastaan vain jouluisin.
-L:n ennakkoluuloton asennoituminen jouluruokiin.
-S:n kinkun, sienisalaatin ja fetan mättäminen.
-Telkkarista tulleet komediat.
-Yhdessä A:n kanssa vietetyt illat telkkaria katsoen ja herkkuja syöden kun pojat olivat jo nukkumassa.
-Kun huomasin oikaisevani appiukolle päästyämme lattialle makaamaan ja olin - kuin kotonani.
-Rosolli ja kaikki muutkin jouluruuat.
-Kuinka L halusi välttämättä syliin, kun rakennettiin yhdessä joululahjaksi saaduilla pikkulegoilla.
-S:n "vauvailu", joka ilmenee lähinnä sylissä istuskeluna.
-Tapaninpäivän auringon pilkahdus.
-Kuinka kaikki ehtivät joulusaunassa juomaan saunaoluensa ja pillimehunsa.
-Tulppaanit.
-A:n huolella anoppilaan tekemä puolukka-rahka-hyytelökakku.
-Pikkuveljeni herättäminen S:a panssarina käyttäen.
-Kotona oleminen.

Siinä nyt ainakin jotakin, ehkei ne ole ihan highlighteja, mutta mieleen jääneitä asioita kuitenkin. Ihmeellisesti mulla on vielä sellainen olo, kuin olisimme vain olleet, vaikka kolmen päivän aikana poikkeismmekin neljässä kyläpaikassa ja meillä kävi yhdet vieraat. Määhän en välitä olla öitä pois kotoa ollenkaan. Se ei mun mielestä johdu siitä, ettenkö mää saisi nukuttua muualla tms, mää vaan haluan aina yöksi kotiin. Me ollaan ajettu huomattavan pitkiä matkojakin ihan vain sen takia, että voidaan herätä aamulla kotoa. Ja vaikka joulut mun vanhempien tai A:n äitin luona ennen poikien syntymää olikin kivoja, mulle tietty omien vanhempien luona oleminen oikein erityisen rakasta, niin nyt musta on kyllä niin ihanaa olla joulut kotona. On jotenkin hellyyttävää huomata, että mekin saadaan A:n kanssa ihan kunnon joulu tänne aikaseks, ja kyllä se joulu tuntuu ihan joululta, vaikka ympäristö on sama mikä arkenakin. Ja tärkeää on tietty sekin, että me nähdään kuitenkin jouluaaton kotona viettämisestä huolimatta kaikki läheiset joulun aikana.

Poikien unirytmit eivät menneet kyläilyistä ja ajomatkoista sekaisin ja illat kuluivat leppoisasti ja helposti, kun ehdittiin rauhottuun aina kotona ennen yöunille menoa. Illat me valvottiin A:n kanssa puolille öin, kun se kumpi nousi aamulla poikien kanssa pääsi kuitenkin nukkuun (aamu)päiväunia seuraavana päivänä. Yöt on olleet aika levottomia, kun pojat on hiukan kipeitä, S:lla on nyt vuorostaan se silmätulehdus (Jaiks, ekaa kertaa mun äitinä olon aikana mua tuli vastaan semmoset rähmästä umpeen muurautuneet silmät ja se oli - kokemisen arvoinen juttu. Tai ei oikeastaan.) ja poika on ollut muutenkin räkäinen ja L:a valvottaa öisin kova yskä. Mutta sama juttu kun myöhään valvomisessa - Mitä väliä, kun seuraavana päivänä voi ottaa päikkärit tai yöllä enemmän valvonut voi nukkua aamulla pitempään. Ollappa joulu ainainen.

Ehkä sekin on rentouttanut tunnelmaa, että joulua seurasi tosiaan loma, eikä joulun loppuminen näin ollen merkinnyt välitöntä arkeen siirtymistä. Lomasuunnitelmia meillä ei oikeastaan ole lainkaan. Koitetaan ehkä vaan pitää kuusi pystyssä ja pitkittää joulua välkisin. No, ei sentään. Eiköhän tämä joulu ala oleen taputeltu. Palataan muihin asioihin tuonnempana.