Pikkusten pikkujoulut.

No huh. Eilen aamulla meille tuli käymään yksi mun ihana ystävä, joka on niin super-tärkeä, että hänen kyläillessään kehtaan maata olkkarin lattialla, haukotella raskaasti ja katsella kuinka toinen leikittää lapsia. Ei tarvi yrittää yhtään. Ystäväni visiitistä jäi jotenkin ihana olo ja hänen lähdettyä aloin valmistelemaan pikkujouluja jotka sovimme keskiviikko aamuna Naapurin Rouvan kanssa pitävämme torstaina. Aikatauluhan oli aika tiukka, oltuamme Naapurin Rouvan kanssa molemmat keskiviikko aamuna sekaisin päivistä "-Torstaina?" "-Joo, torstai kuulostaa hyvältä.". Noin puolen tunnin päästä soitin Naapurin Rouvalle: "-Siis huomennako?" "-Joo, mää aloin kans miettiin samaa, mutta niin kai sitten.". Laitoin pojat eilen päiväunille ja se oli jotenkin niin suloista. S nukahti maitopullonsa kanssa pelkkä vaippa päällään omaan sänkyynsä. Musta on niin ihanaa, kun S nukkuu päikkärinsä nykyään omassa sängyssään vaunujen sijaan, jotenkin aina kun alkaa ilmat kylmeneen, niin mua on vähän harmittanut toi parvekkeelle nukuttaminen, kun sit joutuu aina arpoon, että onkohan sen lämmin ja voinkohan käydä suihkussa, jos en kuule jos toinen herää yms. (Itkuhälyttimethän ostettiin sillon kun odotin L:a, koska ajateltiin, että ilmanhan ei voi elää, mutta ollaan itkuhälyjä käytetty ehkä kymmenen kertaa pojilla yhteensä. Näistä jokusella kerralla akku on loppunut.) Näitä omantunnon tuskiakin enemmän on harmittanut se ainainen pukeminen. Mutta nyt siis riittää vaippa ja toinen on aina ihanan unisen lämmin kun sieltä sängystänsä heräilee ja toisin kuin luulin, ei vaikuttaisi häiriintyvän mun ja L:n mekkaloinneista yhtään. Ja L sitten, hänhän ei ihan helpolla enää päikkyjä nuku, mutta nyt toinen on vähän nuhanen ja kun illalla oli tiedossa pikkujoulut, ehdotin, että poika vois mennä vetäseen pikku tirsat. Vein L:n peiton, tyynyn ja hylkeen (nyt se sit on tärkeä) meijän makkariin ja sinne se poika kömpi ja nukahti saman tien.

Tämän jälkeen aloin leipoon illaksi joulutorttuja ja koristelemaan kotia jouluisaksi ja mulla oli jotenkin tosi herkkä ja onnellinen olo. Mää diggailen joulua tosi paljon, sen tunnelma sopii jotenkin mun sielunmaailmaan ihan täydellisesti. Kun olin saanut hommat tehtyä ja pojat senkun nukkuivat, otin uuden Me Naiset ja istahdin sohvalle, hetken selailtuani osui silmiini juttu, jossa kerrottiin ihmisistä, jotka syövät yksin lounaansa. Yksi näistä oli 82 -vuotias Eila, otsakkeella: "Katan pöydän kauniisti itselleni.". Ou crap, hiukan liian herkkä mielentila tsiigaileen Eilaa, jolla oli kynttilät pöydällä, helmet kaulassa ja maito kristallilasissa. Maailman suloisin, vedet silmissä nakkasin Me Naiset syrjään ja aloin touhuamaan pikkujouluja.

Kun L heräs, poika oli lähes sanaton joulukoristeluista: "-Äiti, tämä on niin kaunista!" ja "-Ihanaa!". Siitä jos mistä herkistynyt mieleni nautti entisestään. Kun A tuli töistä kotiin, alkoi hän valmistamaan riisipuuroa ja kuudelta naapurista saapui loput pikkujoulu -seurueestamme. Oli kyllä tosi kiva ilta ja varsin perinteinen; riisipuuroa, pipareita, joulutorttuja, glögiä, pienet lahjat vaihdettaviksi ja kovasti koitin joulumusiikkiakin laittaa, mutta meillä oli vaan viiden kappaleen maistias-levy, enkä osannut laittaa repeatille, joten joulumusiikkia oli viiden sikermän verran. Ja niin paljon kuin olinkin päivän aikana joulua fiilistellyt, kun vieraat lähtivät ei mennyt varttiakaan, kun olin kerännyt joka ikisen joulukoristeen pois. (Jouluvaloja lukuunottamatta! Hyvänen aika.) Ei nyt vielä sentään, muuten niihin on kyllä jo melkoisen kyllästynyt kolmen viikon (!) päästä.

Mitäs sitten..? A:lla on tänään pikkujoulut ja ajattelin ottaa asiasta ilon irti. Mulla on illaksi se Me Naiset, sit ostin yhden juorulehden (Seiskan, varmaan ekaa kertaa vuoteen, kun oli niin kiinnostava kansi: "Martina tv-sarjan kuvauksissa: Hyökkäsi blondin kimppuun viidakossa!" ... ...), sit ostin limsaa ja eilisestä jäi poppareita, joihin kehtasin nyt lopultakin ostaa elokuvateatterista poppari-mausteen (white cheddar). En oo tohtinut ennen ostaa, vaikka mieli on tehnyt, koska onhan semmosen omistaminen nyt vähän... lihavaa. Sit tehtiin L:n kans susheja, joita säästin illakskin. Hiusvärikin on ostettu ja ostin jossain mielentilassa pari kasvonaamiookin, mutta ehkä noi kaksi jälkimmäistä on liian tyttömäisiä askareita mulle. Kiva kun toinen on humputtelemassa, niin saa hyvällä omallatunnolla pröystäillä itekin. A käy ulkona (ei ulkona, vaan niinku ulkona) tosi, tosi harvoin ja oli kiva seurata aamulla, kuinka toinen oli niin tohkeissaan pikkujouluista. Oli uutta liiviä ja kravattia ja illalla kun pojat nukkuivat ja määkin makasin jo sängyssä, niin nukkaleikkuri alkoi laulaan. Jotenkin - aika ihastuttavaa.

Semmosta, nyt mää taidan alkaa tekeen riisipuuroa, koska taisin luvata ohimennen tekeväni moisen meijän suvun pikkujouluihin parin viikon päästä, johon tulee ihmisiä melko paljon. Luonnollisestikkaan en ole riisipuuroa koskaan aikaisemmin tehnyt ja tarttis ehkä vähän harjotella. Eilen mun piti naapureita varten sitä reenata, mutta kun se sujui A:lta niin hyvin, niin mitäpä mää olisin mennyt siihen sotkemaan.

Niin joo, semmosta vielä, että sikäli joku mittaa lapsensa, esim. 1 tai 3-vuotiaan, kainalosta kuumeen semmosella n.2-8 minuutin kuumemittarilla ja kokee sen toisinaan tukalaksi, niin tiedoksi, ettei suotta kannata pihistellä sen digitaalisen kuumemittarin suhteen. Ne maksaa n. kympin ja mittaaminen kestää jonkun 10 sekuntia. Just saying.