Sininen lelulaatikko.

Arvatkaa mihin mää oon käyttänyt tämän päivän? Enkä siis luonnollisestikkaan vain itseltäni, vaan myös mieheltäni ja lapsiltani. Aivan tietynlaisen lelulaatikon löytämiseen. Juu, juuri näin. Olen käynyt Löytötavaratalossa, Anttilassa, Vapaa Valinnassa, Etolassa, toisessa Vapaa Valinnassa, Halpahallissa ja lopulta ensimmäisessä Vapaa Valinnassa uudestaan. Ihan rentoo. Arvatenkin miesväki on arvostanut tätä mun lelulaatikon metsästystä ihan suunnattomasti.

L sai pikkulegoja joululahjaksi melkoiset määrät, mutta meillä ei ollut niille mitään säilytyslaatikkoa. Kuluneen puolen vuoden aikana S ja L on tuhonnut ainakin viisi muovilaatikkoa, joten kriteerinä oli kestävyys. S:n lemppariharrastuksia on kääntää lelulaatikoita nurinpäin ja rakennella niistä itselleen rappusia ja toisinaan on vain mukava pomppia lelulaatikoitten päällä niin kauan, että kansi antaa periksi ja työntyy laatikon sisään. Olen myös jokseenkin kyllästynyt, oikeastaan ihan kaikilla materialistisen maailmani osa-alueilla, ostaan mitään ihan hyvää, koska sen ihan hyvän ne puolet, mitkä tekevät siitä vain ihan hyvän, eikä loistavan, korostuu usein melkoisen nopeasti. Sikäli olisin napannut Löytötavaratalosta sen ison keltaisen legoukon pään mallisen säilytyslootan olisi L ollut valintaani varmasti vähintäänkin tyytyväinen, mutta mua olisi pian alkanut ärsyttään poikien ympäri kämppää pyörittelemä/potkima legopää, lootan muodon aiheuttamat säilytys-haasteet, pään mahduttaman legomäärän pienuus ja no, koko pää. Sikäli olisin hyväksynyt Anttilasta löytämäni laatikon, sen läpinäkyvyydestä huolimatta, olisi minua pian ruvennut rasittaan se, että sikäli pikkusälä näkyisi laatikon seinistä aina läpi, ei se ikinä näyttäisi siistiltä, eikä läpinäkyvä laatikko nyt vain sovi yhtälöön, kun kaikki muut ovat umpivärisiä (Hei vaan sinä uusi sana,). Jokin minua olisi alkanut varmasti haittaan myös Salama-laatikossa, murretun värisessä laatikossa, liian pienessä laatikossa, liian syvässä laatikossa tai värillisessä, mutta läpikuultavassa laatikossa.

Tai sitten ei. Ehkä olisin ostanut minkä laatikon tahansa, laittanut legot sisään ja unohtanut koko asian, koska kyse oli lelulaatikosta. Mutta ihan oikeesti, sen jälkeen, kun A ja pojat on istunut autossa sen aikaa, kun mää oon ihan nopeasti juossut pari kauppaa läpi löytääkseni juuri mieluisen lelulaatikon, omat odotukset alkaa kasvaan aika huimasti, eikä tee mieli ostaa sitä harmaata laatikkoa, kun poikien  huoneessa on oikeastaan kaikkea muuta väriä, mutta ei harmaata. Toisaalta, ehkä se olisi ollut juuri se puuttuva palanen.

Ja kyllä, palasin siis ensimmäiseen Vapaa Valintaan illan tullen hakemaan sen laatikon minkä olin teilannut aikaisemmin. Syy aamupäiväiselle teilaamiselleni oli se, että meillä on jo yksi sininen laatikko. Sen lisäksi meillä on valkoinen, oranssi ja vihreä. En sitten tiedä, että kuinka montaa eri väriä kyseistä laatikkoa oletin valmistettavan. Ja siis, tottakai sen täytyi olla saman mallinen kuin muut laatikot. No mutta nyt meillä on sitten kaksi sinistä lelulaatikkoa, toisessa on pikkuautot ja toisessa legot. Sinisen laatikon lisäksi ostin lopuksi myös ihan pienen läpinäkyvän laatikon, koska vaikkakin sen sisältämät tilpehöörit näkyy ikävästi lootasta läpi, niin se nyt oli vaan niin soma.

Mää vielä voisin ymmärtää tämmösen toiminnan, jos mussa olis jonkin sortin perfektionistin vikaa, mutta kun ei ole. Lainkaan. Mää oon varmaan epä-perfektionistisin ihminen, jonka tunnen, eikä minkään asian kanssa ole niin nöpön nuukaa, paitsi ilmeisesti sitten lelulaatikoiden.

Ihan oikeesti, mikä mua oikein vaivaa?

P.s. Kuka haluaa viettää aina lomansa ensimmäisen päivän mun kanssa? Kuten on nyt jo toistamiseen toteen näytetty, niin mää oon ihan rennon letkeetä seuraa varsinkin lomaillessani.

P.p.s. Ai hitsi, mutta nyt kun hain koneelta ton vanhan kuvan noista lelulaatikoista (joita oon siis aiemmin kuvaillut, mistä voikin jo jotain päätellä kiintymyssuhteestani kyseisiin lootiin), niin toi aikaisempi sininen laatikko onkin tollanen iso ja nyt mää ostin tommosen pienemmän, niin joo joo, siinähän se juju nyt on. Ihan siis, korvaamaton suorastaan.

P.p.p.s. Huomasinko korostaa, että päätin toteuttaa tämän lelulaatikon metsästys -ekskursioni alennusmyyntien ensimmäisenä päivänä? Herkkua.