Unelias joulujuhlassa.

Moikka!
Äh, mulle tulee vähän väliä päivän aikana mieleen, että: "Vitsi, tästä olis kiva kirjottaa blogiin.", mutta sitten kun ehdin istahtaa koneelle pää tuottaa samaa mitä historian, maantiedon ja ruotsin kokeissa koulussa, eli eipä juurikaan mitään. Edellistä postaustani seurasi kolmen päivän putki, väittäisin, että se on minulle hyvin harvinaista. Kolmen päivän putkella viittaan kolme päivää kestäneeseen kiukutteluuni ja huonotuulisuuteeni. Oli aika raskasta. Etenkin tietysti minulle, mutta mahdollisesti myös ihmisille ympärilläni. Ihmeellisesti tänään, maanantaina, huomaan taas hymyileväni ja iloitsevani asioista. Yksi näistä asioista joista olen tänään iloinnut on se, kun L sanoi: "-Äiti sää oot ihan älytön. Sää haluat aina että on musiikkia ja se on musta ihan älytön juttu.". Musta se oli huvittavaa. ja lohdullista sikäli, että jos olen lapseni mielestä älytön, uskoisin hänen sillä viittaavan älyn puutteen sijaan hassutteluun ja pelleilyyn ja silloin voisi olettaa, että pahin kiukuttelu-vaihe on mennyt minulta ohi.

A meni tänään S:n kanssa neuvolaan, sinne neuvolaan, jonka siis viime viikolla alunperin unohdin. Oli vähän outoa, mutta mikäs siinä kun A vielä asiaa ihan itse ehdotti. A on käynyt ehkä L:n kanssa joskus neuvolassa kaksin, mutta nyt taisi olla eka kerta S:n kanssa. Hyvin oli tietty mennyt. A oli saanut mukaansa: "Tyynen rauhallisesti -Kasvatusvinkkejä isille ja äideille" -opasvihkosen, "-Kun tuolla S:lla tuota omaa tahtoa vaikuttaisi olevan.". Minähän olen saanut kyseisen oppaan jo S:n 1 v. -neuvolassa. Tuolloin S:lla ei ehkä vielä ollut omaa tahtoa, mutta mulla taisi sillon vielä olla omastani rippeet jäljellä.

Mää oon ollut tänään varsin aikaansaava. Kun A ja S oli neuvolassa, me järjesteltiin L:n kans lelut, mikä ei ole ihan pikku homma, kun näkis meijän leluröykkiöt. Eikä me itseasiassa edes leluja saatu järjesteltyä, mutta pikkuautot saatiin kaikki etsittyä ja laitettua samaan laatikkoon. Kun vein L:n seikkailukerhoon päivällä, me lähdettiin S:n kanssa siksi ajaksi jouluostoksille. Ehkä kirppiksellä, Hulluilla Päivillä ja 20 cm:n loskassa käyskentelyn jälkeen kivointa mitä voi vaunujen kanssa tehdä. Porukkaa ei ollut onneksi ihan mahdottomasti liikenteessä ja sain lelukaupasta haettua ne mitä pitikin, paitsi kääääk, mun kummipojan toivoma lahja oli loppuun myyty. O-ou. Kun tulin lelukaupasta... "Heippa! Missäs sä käyt kuntoilemassa?". En tietenkään ottanut katsekontaktia, kun mutisin kaulahuiviini, että en missän, mutta se nainen oli taitava. Se ei antanut mun käyttää lapsia tekosyynä, niin noin puolituntia myöhemmin soitin A:lle, että: "-Mää tavallaan hommasin itselleni vuoden jäsenyyden kuntosalille." "-Vuoden?", "-Joo.". A, kuntoilusta pitävänä ihmisenä oli asiasta tietenkin mielissään. Mää saisin roudata tänne peräkärrylasteittan kahvakuulia, jumppapalloja, lenkkareita ja jopa ulkoiluvaatteita, ja mies olis varmasti vaan, että "Joo, joo, hyvä homma, hyvä homma.". Tähän asti olen melko maltillisesti käyttänyt hyväkseni tätä mahdollisuutta. Tammikuusta alkaen siellä sitten tarttis alkaa käymään, parilla ekalla kerralla mukana on personal trainer (mä kuolen) neuvomassa ja lapsille siellä on siis hoitomahdollisuus siksi aikaa, kun mää - kuntoilen. Asiat on sillain hyvällä tolalla, että mua kikatuttaa jo toi pelkkä ajatus.

Kauheen toimeliaaksi mää koin koko iltapäivän, mutta nyt en jostain syystä saa mieleeni mitään muuta kun hiusteni kihartamisen. Hiukseni kiharsin siitä syystä, että illalla oli L:n kerhon joulujuhla. Super-aaawww. Me ollaan tosiaan missattu tähän mennessä L:n joulu -ja kevätjuhla, muistaakseni vesirokon ja mahataudin takia, joten oli ihanaa kun me päästiin nyt paikalle. Mikä parasta torstaina on vielä toisenkin kerho-porukan joulujuhla. Voi että, olipas suloista. Siellä se poika istua tönötti penkin päässä ja mää jännitin, joskaan en jännittänyt L:n esiintymistä, vaan sitä, että satuttaakohan poika itsensä pahasti kun nukahtaessaan kaatuu lattialle. Jep, siellä se kaveri pilkki ja nuokkui, ja aina välillä säpsähti johonkin ääneen. Lopussa virkistyi hiukan kun oli kaikissa ohjelmanumeroissa mukana, eikä tarvinnut vaan istua ja odottaa vuoroaan. Ihana.

Ei mulla nyt taas muuta, koitan palauttaa mieleeni niitä kaikkia erittäin kiinnostavia aiheita, joista olen viime aikoina suunnitellut postaavani.