Hyvää Joulua!

Heipparallaa!
Toivottavasti kaikilla ketkä niin haluaa on jouluvalmistelut hyvällä mallilla ja pääsevät pian joulunviettoon siellä missä haluavat sitä viettää. Meillä alkaa oleen kaikki valmista. Eilinen  päivä leivottiin, siivottiin ja sitten illalla päästiin viemään vähän lahjoja ja hakeen joulukuusi. Joulukuusi oli tarkoitus laittaa partsille, koska S epäilemättä osoittaisi suurta mielenkiintoa moista kapistusta kohtaan, mutta mietittyäni yön yli asiaa, päätin, että se tuleekin olkkariin. Aamuseitsemältä A roudasi kuusta parvekkeelta olohuoneeseen ja mainitsi samalla pojille jotain vaimon päätöksistä ja turhuudesta pyristellä niitä vastaan.

Mää mietin, että pisteleehän se kuusi niin paljon, ettei S sitä kumoon saa, ja mitä sitten jos se käy niitä palloja nyppimässä pois, ainahan se on jotain kiellettyä tekemässä, nythän se vaan helpottuu siinä mielessä, että poika näpertää koko ajan samassa nurkkauksessa, eikä tarvi juosta vessasta makkariin ja sieltä taas keittiöön. Nyt kun kuusi on sisällä se nakkelee noita palloja tossa olkkarissa ja välillä pakittaa kun sormi osuu ikävästi havunneulaseen. Joululaulujen sekaan mahtuu hyvin joku tuhat "Ei!" -komentoa päivässä.

Epäilemättä kaikille on selvää, että oon aika joulufiiliksissä. Eilen olin jo ihan tippa linssissä, kun ihmiset on niin ihania. Kun oltiin aamupäivällä ruokakaupassa, yksi meidän naapuri, ehkä n.75-80 -vuotias herra otti meidät kaupassa kiinni, toivotteli hyviä jouluja ja sanoi haluavansa ostaa meijän pojille kermajäätelöt, siis ne sellaset pienet pahviset purkit. Voi pojat, mun sydän ihan rutistu, kun se oli niin suloista. Sitten siellä se koko toimitus, kuinka setä seuras meitä kassalle ja oli sitten niin huolisaan, kun mää joudun odottaan sen hetken, että hän saa maksettua ne jätskit ja siis - ihan oikeesti, ehkä ihastuttavinta koskaan. Ja L oli kans mahtava, kun obviously oli yllätyksestä mielissään ja näytti sen onneksi kyllä naapurin sedällekkin.

Kotimatkalla jäätiin taas katteleen yhden musiikkikaupan ikkunassa olevaa kapellimestari tonttua joka heiluttelee iloisesti aina joulukuun ajan sitä... säestyskeppiään (?), ja sitten semmonen herra, kaiketi musiikkiliikkeen omistaja, tuli meijän jutulle ja kertoi L:lle siitää tontusta ja sen kavereista, jotka eivät enää ikkunaan jaksa tulla. Sekin oli sydäntälämmittävää.

Vitsi mää oon onnellinen, että kiukuttelin ton alkukuun (:D), niin nyt voin sitten olla hyväntuulinen. Aamupäivä kyttäiltiin ikkunasta näkyykö postisetää, vai onko joku tuuramassa, mutta onneksi setä oli se sama tuttu, niin kävin viemässä meijän oveen ulkopuolelle L:n tekemän piparin ja joulutoivotukset. Kun posti sitten kolahti ryykästiin kuitenkin vielä ovelle toivottamaan hyvät joulut ja varmistamaan, että postisetä tohti katsoa kenelle ovenkahvassa roikkuva pikkupaketti oli tarkoitettu. Siitäkin tuli tietty hyvä mieli.

Ihan oikeesti, jos jollain on joulumieli vielä kateissa, niin viekää jollekin jotain tai käykää halaamassa jotakuta, sieltä se lähtee. Ja siis mää en tiedä teenkö mää kaikki toisten ilahduttamiset vaan ihan itsekkäistä syistä, kun mulle tulee siitä itelleni niin hyvä mieli, mutta ei kai se mitään haittaa, kun ei siinä kukaan varmaan mieltänsä pahotakkaan. Vielä ajattelin kipasta L:n kanssa viemässä naapuriin yhdelle mummulle pienen paketin, kun tiedän hänen viettävän joulua kotosalla. Pikku vinkki vielä; ennen kaikkea kannattaa muistaa vanhuksia, sillä musta tuntuu, etteivät he odota mitään, ja olettavat, että "nuorisolla" on omat kiireensä, joten ovat kyllä hurjan otettuja kun heitä joku muistaa. Aika moni vanhus on valitettavasti vielä vähän yksinäinenkin. Tämä samainen naapurinmummu on esimerkiksi kiittänyt mua nyt kai jo kolme kertaa siitä, että me kutsuttiin Naapurin Rouvan kanssa hänet sillon niihin meijän pikkujouluihin.

Mää oon siinä onnellisessa (?) asemassa, että mua ei haittaa edes toi sää, joka tuntuis aika monella vievän fiilistä, koska meijän ikkunoista näkyy pelkkiä naapurirakennusten seiniä, niin mää voin vaan mielessäni kuvitella, että pimeydessä on lumi maassa. Yksi dramaattinen käännehän on vielä tulossa, joka saattaa romuttaa koko fiiliksen, sillä siitä huolimatta, että olemme käyneet (A on käynyt) joulun ruokaostoksilla jo kerran, on käynyt kuitenkin niin hassusti, että me poikien kanssa ollaan syöty hiukan kuormasta ja kauppaan tarttis vielä mennä. Tavallaan mun tekis mieli mennä itse, että voisin tehdä kaikkia kivoja pikku heräteostoksia, mutta sit toisaalta semmonen maailman lopun meltdown jossain täpötäydessä marketissa aatonaattona ei ehkä houkuttele. Katsotaan. Popcorniahan olis vähän niinkun saatava.

Vuodelle 2012 (okei, kotiäitys tunnetusti vaikuttaa aika paljon kalenterin seuraamiseen, mutta ens vuotta kirjoittaessani aloitin eka, että 21.. - eiku 209.. eiku..) voisin tehdä sellasen lupauksen, että koitan (:D :D lupaukset kannattaa aina aloittaa muodossa koitan) saada L:n elämään lisää jännitystä, sillä äskön kun poika meni nojatuoliinsa katseleen Mikin Joulu dvd:tä ehdotin, että laittaisin rahin pojan jalkojen alle, niin olisi mukavampi (ja unettavampi) asento lepäillä, niin L hihkaisi, että: "-Aivan hullu lepopaikka! Aika villiä!". Oukei. (Nukahti viidessä minuutissa.)

Mutta; rauhallista, rentouttavaa ja ihanaa joulua teille kaikille. Olette ihania ja mun mieltä lämmittää jokainen visiitti ja kommentti mitä tänne saan. Rauhaa ja rakkautta, Hanna.