Riisipuuroa.

Onko kaikille muille ihan yksinkertasta, että 1 kg riisiä EI ole 10 dl riisiä? Se on n.12 dl riisiä. Ja, että jos 2 dl:an riisiä tarvii litran maitoa ja siitä tulee neljälle annos, niin paljonko tarvit riisiä ja maitoa (josta osa laktoositonta), jotta saat tarpeeksi puuroa porukalle, jonka tiettyä lukumäärää voit vain arvailla. Ehkä 40 ehkä 60 ihmistä. Minullehan juhlia järjestäessäni "Pahimmat asiat mitä voi tapahtua" Top 3 -listalle sijoittuu aivan varmasti ruuan loppuminen kesken.Voi pojat. Kun suvun joulujuhlien puuro -vastaavat (minä ja serkkuni vaimoineen) lopulta pääsivät yhteisymmärrykseen/kompromisiin riisin ja maidon määrästä ja menimme juhlapaikalle sitä valmistamaan sujui kaikki aluksi hyvin. Löytyi 20 litran kattila tavalliselle puurolle ja 10 litran kattila laktoosittomalle. Kattilat liedelle, nupit koilliseen (?) ja - ei mitään. Hmmm. Nopea puhelu paikkoja paremmin tuntevalle ja lähes lamauttava fakta pöytään, keittiöön saa virrat lukkojen takana olevista tiloista, joihin meillä ei luonnollisestikkaan avainta ollut. Huomion arvoinen fakta on, että ensimmäisenä tilanteen karuuden minulle selvittyä otin käteeni puhelimeni valmiina soittamaan äidille: "Tee mulle 10 litraa riisipuuroa asap!". Koskaan en kuitenkaan päässyt niin pitkälle havaittuamme tiloissa henkilökunnan taukotilan, jossa oli pieni keittiö, eli siis tavallinen uuni ja liesi, mutta pieneltä se vaikutti varsinaisen keittiön valtaviin keittolevyihin ja höyrytys-kaappeihin verrattuna.

Tommoset 20:n ja 10:n litran kattilat ei varsinaisesti istu perus-liedelle somasti lomittain, joten tarvi funtsia puurokoot uusiks. Myös tarjolla olleet kattilakoot rajoittivat määrien päättämisessä. 10 litraa tavallista puuroa ja kaksi laktoositonta. Ja sitten alkoi maidon sekoittaminen puuhaarukalla. Maitoa, maitoa, maitoa... Miksi se ei ala näyttään puurolta?! Toisen serkkuni tytär kävi kommentoimassa puuroani toistuvasti, pääpointtinaan kuitenkin se, että: "Hanna, toi ei näytä puurolta. Mää en syö tota.". Kun puolitoista tuntia myöhemmin kolmannen (serkuissa piisaa) serkkuni naisystävä sanoi puuron olevan valmista ja että sen voisi jättää nyt tekeytymään, oli lähellä, ettei hänen tarvinnut irrottaa kauhaa kädestäni väkisisin ja sanoa (pahoittelut englannista, suomeksi ei vain taivu): "Let it go Hanna. Let it go. It's over.". Ja se oli valmista, ja sitä oli tarpeeksi. (Tosin mun täti teki tarvittavan avaimen haltuunsa saatuaan vielä yhden pienen satsin laktoositonta puuroa.) Aika tiukka, kahden kappaleen selostus riisipuurosta.

Tämä jännittävä riisipuuron valmistus-operaatio ei suinkaan ollut viikonlopun jännittävin tilanne. Eniten äimistystä ja ahdistusta aiheuttanut asia alkoi kehkeytymään jo torstaina, kun keskustelimme A:n kanssa tulevasta joulupöydästämme. A, joka on minua huomattavasti kokeilunhaluisempi ja heittäytyy rohkeasti uusiin tilanteisiin, meni ja heitti ilmoille ajatuksen kalkkunasta, jonka minä, rutiineja rakastavana ja tapojeni orjana, kinkkuun tottuneena tyrmäsin. Täystyrmäys ilman mitään tulkinnanvaraa. Kunnes tilanne lauantaina eskaloitui siihen, että A roudasi marketista kotiin kalkkunan. Hän oli ymmärtänyt, että kalkkuna olis mulle ihan ok. ??? Se oli jännittävää. Tämän siitä saa kun ei käytä voimasanoja. Kalkkunan. (Tottakai olen uhannut viettää joulun vanhemmillani kinkun kanssa ja jättäväni A:n ja pojat mussuttamaan kalkkunaa keskenään, mutta katsotaan nyt josko kuitenkin heltyisin = löydän jostain niin pienen kinkun, että kehtaan ostaa sen kalkkunan kaveriks.) Ja niin tosiaan, jos jollekkin oli vielä epäselvää, niin kasvisruokavalio-kokeiluni on päättynyt.

Eilen tosiaan vietimme iloisesti niitä suvun joulujuhlia, jossa oli paljon suloisia pikkuvauvoja, taaperoita ja hiukan isompia lapsia, jotka kaikki leikkivät iloisesti keskenään. Kuolasivat samoja leluja, nuolivat samoja ikkunoita ja (epäilemättä) maistelivat pöydiltä toistensa herkkuja, joten kun tänään aamulla sängystään heräsi kekäleen kuuma S, oli ensimmäinen ajatukseni: "Voi ei. Anteeks.". S on siis kipeä, kovaa kuumetta pitelee, mutta ei oikeestaan muuta. Päivän mittaan on myös L:n posket alkaneet punottamaan huolestuttavasti. Joten kaikille (yhdelle?) sukulaisille, jotka tätä lukevat; nöyrimmät pahoitteluni, sikäli jonkun lapsi/lapset sairastuu. Hyvitykseksi tästä tarjosin teille kaikille kuitenkin joulujuhlan tietovisassa esitettyyn kysymykseen "Mikä valittiin tänä vuonna vuoden turhakkeeksi?" oikean vastauksen. Joten, olkaa hyvä. :)

Mutta nyt tarttee alkaa testaamaan ihmesienen (taikasienen?) tehokkuutta, sillä L piirteli tänään permanenttitussilla (Onko se permanenttitussi? Vai onko tämä taas sellanen sana jota luulen kaikkien käyttävän (vrt. kissimirri on mulle yhtä kuin kaulassa oleva rusetti), mutta sitten joskus mun sisko alkaa nauraan ja sanoo jotain tyyliin: "-Voi Hanna, sulla on niin hauskoja sanoja!" ja mää ymmärrän, että nähtävästi kaikki eivät käytäkkään samaa sanaa.) mm. pöytään, valkoiseen keittiötuoliin ja kermavaahtopursottimeen(!).

Ooo, kuvia lisäillessä tuli mieleeni, että siellä pelattiin tommosta peliä, missä piti kyselemällä ja muitten joukkuelaisten vastaamalla "Olet" tai "Et ole" arvata, mitä otsalla olevassa kortissa luki. Wau, miten tyhmän olon siitä sai. Sen jälkeen, kun mää olin kysynyt "Oonko mää eläin?" ja "Oonko mää kasvis?" mulla ei ollut mitään muuta tarjottavaa. Olin muropaketti. (Ja itseasiassa arvasinkin sen lopulta kyllä. Toisin kuin tää Laatikosto-kaveri.)