I can do it!

Eilinen kuntosalikäynti päättyi mahtavaan onnistumisen tunteeseen. Pari kertaa teki mieli luovuttaa, mutta onneksi jaksoin loppuun asti, sillä lopulta - sain kuin sainkin suihkun toimiin. Siis hyvänen aika. Mää tuijottelin sitä suihkua aikani, väänsin kaikkia nappuloita ja olin ihan että "Mitäs..? Mikäs..? Mistäs..?", mutta en ymmärtänyt. Menin etsiin jotain ohjeita, mutta nähtävästi muilla ei ole ollut ongelmia suihkujen käytön kanssa, koska ohjeistusta ei löytynyt. Toki olisin kysynyt apua, jos joku muu olisi sillä hetkellä ollut suihkutiloissa, mutta kun ei ollut sain toisaalta rauhassa julistaa yksinkertaisuuttani tuijottelemalla suihkua yhtenä suurena kysymysmerkkinä, palaamalla pukeutumistiloihin ja kävelemällä taas takaisin suihkuille. Ja kyllä vain, lopulta hipaisin vahingossa oikeaa kohtaa ja suihku alkoi pauhaamaan, mikä voittaja fiilis, varsinkin kun pian huomasin suihkun sammuvan itsestään, eikä minun tarvinnut näin ollen enää pohtia kuinka sen saisi pois päältä.

Salilta kotiin päin kävellessä hymyilin koko matkan, oli jotenkin tosi kiva fiilis, kun oli tehnyt edes jotain itsensä eteen. Tai ehkä se hyvä olo tuli yksinkertaisesti siitä, että olin poistunut mukavuusalueeltani ja selvinnyt sieltä aikamoisesta jännityksestä huolimatta hengissä. Se mun personal trainer oli tosi kiva, ja siis hän oli juuri sellainen kuin pelkäsinkin, as in "Hienoa Hanna! Annas ylävitonen!", mutta siis, sehän oli ihan mahtavaa vaan! Kiva kun toinen tsemppaa, ja vaikka itteä nolottaa, että muutamien vatsalihasliikkeitten jälkeen puuskuttaa ja hiki virtaa, niin toinen on ihan, että "Tosi hyvä! Kyllä sä vielä jaksat!". Mää tykkäsin. Hirveen hankalahan siinä on juksata kun toinen on vieressä huomauttamassa heti lepsuiluista, mutta muuten ihan kiva.

Tänään mua on ilahduttanut seuraavat asiat:
-4.00-6.00 mun kainalossa nukkunut S, joka ei ole kainalossa nukkunut yli puoleen vuoteen ja huomenna tää saattaa olla jo "Tänään mua harmittaneet asiat" -listalla, sikäli S koittaa vaatia kainalopaikkaansa ensi yönäkin, mutta näin pitkästä aikaa se oli kyllä super-suloista.
-Naapurin Rouvaan ja hänen lapsiinsa törmääminen aamuisessa lumimyräkässä.
-Tuntematon mies, joka tuli jeesaamaan kun olimme visusti jumissa kirjakaupan oviaukossa vaunujen ja poikien kanssa.
-Naapurustoon muuttaneet tai kyläilemässä olevat aussi(?)-miehet, jotka tervehtivät niin iloisesti, hauskuuttivat poikia lumipalloilla ja nauroivat S:n uhoamiselle.
-Naapurin mummo, joka vain nauroi, vaikka heitinkin jälkikäteen ajatellen ehkä inasen tahditonta juttua, mm. siitä kuinka pienistä epäilyksistäni huolimatta, hän näyttäisikin aloittavan vuoden 2012 järjissään.
-Uusi kalenterini, jonka kävin ostamassa törmättyäni siihen parissa blogissa ja kalenterin kauniin kannen jäätyä kummittelemaan mieleeni. Huom. Olen siis päättänyt alkaa kirjaamaan asioita kalenteriin.
-L, joka söi innoissaan porkkanaa ja papuja, kun olemme tämän viikon ajan piirtäneet aina ylös kaikki syödyt hedelmät ja vihannekset. (Tämmöstä alkuvuoden tehoilua.)
-Varastosta esiin kaivamani talvikengät, jotka pitää jalat kuivina ja lämpiminä.
-Lähenevä ruotsinristeily.
-L, joka haluaa jeesata "parhaan kaverinsa" eli S:n nukuttamisessa.

Tänään on ihmetyttänyt:
-Kuinka 45 min kuntoilulla voi olla niin suuri vaikutus jalkojen toimintakykyyn.
-Kuinka toppahaalari voi ulkoapäin näyttää aivan litimärältä, mutta on kuitenkin sisäpuolelta lämmin ja kuiva.
-Millaiset hanskat pojille täytyisi hankkia, että kädet pysyisi aina lämpiminä.
-Miksei ihmiset halua tervehtiä naapureitaan, tai tekevät sen hymyilemättä.
-Kuinka mun, niinkin hauskasta jutusta, kuin, että "L, täällähän tuulee niin, että tuuli lennättää meijät varmaan mummulaan!", on voinut tulla niin iso asia ja suoranainen kynnyskysymys tuulisen näköiseen ulkosäähän menemisessä.
-Miksi S haluaa rikkoa kaiken.
-Miksi L haluaa välttämättä vetää kaupassa vetokoria, koko ajan kuitenkin valittaen, että se on liian painava.
-Kuinka voinkaan nauttia niin suurta luottamusta, että kun pääsen puolen metrin etäisyydelle ikkunalaudalla kikkailevaa S:a, tämä jo hyppää selkä edellä syliini. Tai vaihtoehtoisesti ulkona penkiltä, silloin tosin naamapuoli sentään edellä.
-Kuinka L tönii/ärsyttää/kiusaa pikkuveljeään oma-aloitteisesti useinkin, mutta aina kun S haastaa riitaa ja menee kädet ojossa töniin isoveljensä rintaa muristen samalla uhmakkaasti, L ei provosoidu, vaan nauraa, että "-Äiti! Nyt Bimboliina hermostu!".
-Kuinka S osaa laittaa jo hienosti jalat toppahaalarinsa puntteihin ja jää sitten istuun ja odottaan, että äiti tekee loput.

Semmosta tänne! Mitäs tykkäätte uudesta bannerista?