"J-joo."

Heipparallaa!
Olen huomaavinani, että tästä bloggailusta on muodostunut mulle tosi kiva viikko-harrastus, mutta viikonloppuisin asia meinaa aina unohtua. Pahoittelut sikäli ruudun takana on sadoittan silmäpareja, jotka ... hmm, meinasin kirjottaa: sadoittain silmäpareja, jotka meinaavat ratketa liitoksistaan jne., mutta tota, aika brutaalia vertauskuvien käyttöä, ainakin näin ihan ensimmäiseen kappaleeseen sisällytettynä. Mutta joka tapauksessa, älkää ihmetelkö kun viikonloput tuppaa oleen aina hiljasempaa täällä blogin puolella, viikonloppusin mun rakkaat rutiinit meinaa vähän unohtua ja sopivaa ajankohtaa kirjoitteluun on vaikeampi löytää.

Lauantaina oli tosi kivaa, kävipä mulla jopa niin hyvä flaksi, että yhden veljen sijaan sainkin nauttia jopa kahden veljeni seurasta, joista tosin vanhempi on jo auttamattomasti niin vanha, että väsähtää alkutekijöihinsä. (Moi. Luetkohan sää tätä koskaan? Kaikella rakkaudella, kaikella rakkaudella.) Ainoa miinuspuoli lauantain kemuilussa oli se, että tällä hetkellä poikien unirytmi on niin armoton, että myöhään valvominen on silkkaa idiotismia. Mentyäni kahdelta nukkuun heräsin puoli kuudelta siihen, kun kainalossani - ei, korjaan kainaloissani vääntelehti kaksi iloista poikaa. A onneksi nousi poikien kanssa ja mää sain nukkua vielä pari tuntia. Herättyäni lähdettiin nauttiin mielettömän kauniista säästä mun vanhempien luokse. Mun porukat on aika usein sunnuntaisin kirkossa ja musta on toisinaan kivaa mennä sinne sillä välin ilmottamatta ja tehdä ruoka heille valmiiksi, niin tehtiin eilenkin. Mua harmittaa, etten tajunnut ottaa kameraa eilen mukaan, olis varmaan saanut tosi kivoja kuvia kauniista säästä ja hauskoista lumileikeistä. S tosin on mummulassa aina aika jännä, mitä tulee ulkoiluun. Normaalisti S tykkää touhuta ulkona vaikka kuinka kauan ja mun on lähes mahdotonta kuljettaa poikaa meijän pihan ohi, esim. L:n kerhomatkoilla, ilman, että S alkaisi huutamaa, jos emme jää pihalle leikkimään. Mummulassa pihaleikit ei sitten juurikaan kiinnosta, vaan poika haluaa koko ajan vaan sisälle. Mummun ja vaarin seura vissiin vie voiton ulkoilusta, ymmrätäähän tuon toisaalta. Ja toki S:a kiinnostais ulkona leikkiminen sitten siinä vaiheessa kun ollaan lähdössä kotiin, se nyt on selvä.


Iltapäivällä meitä odotti yks kiva juttu, kun Naapurin Rouva miehineen ehdotti, että ottaisivat pojat luokseen, jotta me voitais tehdä A:n kanssa jotain kaksin. Aika hauska breikki sunnuntain iltapäivässä, kun haettiin ulkoa ruokaa ja katottiin olohuoneessa elokuvaa äänet kovalla. Pojat tulivat kotiin melkeinpä suoraan iltapuurolle ja molemmat olivat niin rättiväsyneitä, että simahtivat jo joskus seitsemän aikaan. Aika leppoisa sunnuntai siis. Mää vetäsin illan leffan aikana pikku nokoset, enkä sitten meinannut illalla saada oikein unta. Yhden aikaan L tuli mun kainaloon, ja kun tunnin verran olin keikkunut sängyn laidalla vein pojan omaan sänkyynsä, josta hän sitten palasikin hyvin pian takaisin A:n ja mun väliin pyöriin. L on aika rauhaton nukkuja ja yleensä mun uni on aika kevyttä sillon kun kaveri meijän sänkyyn tulee, osaltaanhan siihen voi vaikuttaa nekin kerrat jolloin olen herännyt esim. siihen, että esikoisena potkaisee mua kantapäällä leukaan. Itsesuojeluvaistoni pitää mua pojan ollessa välittömässä läheisyydessäni hiukan varuillaan.


Kolmen-neljän maissa S aloitti taas oman shownsa ja koitin silitellä ja tarjota tuttia ja vettä, mutta ei. A:kin kävi välillä rauhoittelemassa poikaa, mutta eipä tuo taaskaan tuntunut rauhoittuvan millään. L:n nukkuessa meijän sängyssä tyytyväisenä, kaukana äänekkäästi itkevästä pikkuveljestään, kävin vaihtamassa L:lle tämän oman peiton, nappasin omani itselleni, marssin L:n sängyn luokse, vetäsin sen pitkäksi, nappasin S:n kainalooni ja kampesin meidät L:n sänkyyn nukkumaan. Jalathan eivät mahtuneet suoraksi ja patja oli aika paljon sänkyä lyhyempi, mutta S nukahti välittömästi. Ja kyllä määkin siinä sain ihan ok:sti nukuttua. Aamulla avatessani silmiäni piirtyi ripsien välistä esiin nuoren pojat silhuetti, joka tuijotti sängyssään vallitsevaa näkyä tyrmistyneenä: "-Äiti! Sun olisi pitänyt kysyä multa lupa!". "-Joo, sori. Et sääkään kyllä kysynyt lupaa saatko vallata mun paikan.".


Mun äitillä on loma ja koska L on tehnyt kaikille varsin selväksi, että hän haluaa mummulaan ja oikeastaan jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan kyläpaikkaan noin muutenkin yökylään, ehdotti mun äiti, että L menisi sinne nyt mummunsa loman aikana. Kun A tuli töistä kotiin, me odoteltiin jo reput selässä pihassa, että A heittää mut eka kuntosalille ja L:n sitten mun vanhemmille. Herranen aika mun reenejä. Lämmittelyjen jälkeen reenasin sen PT:n kanssa ja homma on mennyt siihen pisteeseen, että läpyt lyödään molemmilla käsillä ja mun pinnistellessäni voimieni ääriräjoilla PT komentaa: "Hanna! Potkase mua, potkase vaan, ei mua satu, Hanna, jaksaa, jaksaa!" Se on kyllä aika tarkkaavainen tapaus ja bongaa heti, jos jaksaisin tehdä enemmän tai painavemmalla painolla, eikä anna mulle armoa juurikaan. Aika kurjaa, musta tuntuu, ettei meistä tule ystäviä, vaikka musta olis jotenkin kivempi ainakin alkuun vaikka istua ihan vaan siinä kahviossa ja vaihdella kuulumisia. 


PT:n ja mun reenien jälkeen hän kysyi, että meenkö vielä spinningiin. "J-joo." "Ja sen jälkeen olis vielä toi keskivartalo-reeni?" "J-joo.". Semmosta. Sitten. Jalat on ihan sökönä, mutta spinning oli kyllä ihan mahtavaa! Hiki lensi ja vesi loppu kesken, mutta siitä viis. Mää tykkäsin kyllä siitä tosi paljon. Karvat olis varmaan noussu pystyyn, jos eivät olisi olleet niin hiessä, kun musiikki soi täysillä, valot sammutettiin muualta paitsi lattianrajoista ja sotkettiin meneen niin paljon kun jaloista lähti. Ihan lemppari. Tänään. Huomenna mä veikkaan, että - ei niinkään. Mukavaa viikon alkua! 


Äh, mää se vasta surkea bloggari olen, kun ei taaskaan ole kuvia. Seuraavassa postauksessa lupaan niitä olevan!