En tiedä miten muissa perheissä missä on useampi lapsi hommat menee, mutta meillä käy lähes poikkeuksetta niin, että jos porukka jakaantuu, niin minä touhuan aina kuopuksen kanssa ja mieheni esikoisen. En oikeastaan tiedä mistä se johtuu, lieneekö jäänyt vauva-ajan "Mä oon niin kiinni tässä vastasyntyneessa" (imetys) -vaihe päälle vai mikä on, mutta hyvin harvoin teemme, lukuunottamatta nuoremman pojan päikkäri-aikaan tapahtuvaa 1-2 tunnin yhdessä touhuamista, esikoiseni kanssa mitään kaksin. Niinpä kun mieheni loma (osa 2) alkoi, pakkasin kamppeemme ja lähdin vanhemman poikani kanssa mökkeileen.
Koska olemme kaupunkilaisia (vaikkakin itse olen oikeastaan aika maalainen alkujani), oli myös totaalinen ympäristön muutos aika hauska kokemus. Yritin itse esittää varsin lunkkia, mönkipä eteemme mikä öttiäinen tahansa, mutta, sanotaan poikaani nyt vaikka.. öö.. L:ksi :) , L oli huomattavan säikkynä alkuun ja olikin vahvasti sitä mieltä, että yöpyminen moisissa askeettisissa olosuhteissa olisi täysin mahdotonta. Mutta illan tullen tunnelma oli jo rentoutunut siinä määrin, että jäimme suunnitelmien mukaisesti yöksi keskelle metsää. (Okei, naapuritalo kajastaa ohuen metsikön läpi, ja siellä siis asutaan ympäri vuoden, mutta, mutta..)
Juteltiin L:n kanssa paljon eri asioista, oli kivaa, kun kerrankin ehti kuunteleen poikaa oikein kunnolla ja vastaamaan rauhassa kysymyksiin. Kysymyksiin joihin vastaaminen todellakin kaipaa melkoista ajatustyötä avukseen: "-Äiti, miten toi järvi on tänne päätynyt?, -Äiti, onko joku setä tuonut sen tänne? -Äiti, onko sulla iso pää?" yms.
Päätettiin, että moinen maalais -minuuteen tutustuminen ja kahdenkesken rilluttelu tehdään kyllä toistekin, siitä vois tulla semmonen mun ja L:n juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti