Bonsai -ravinne ja kumppanit.

Huh, takana alkuviikon kestänyt ruma/läski/tyhmä/huono äiti/huono ihminen -fiilis, nam! Kaiken lisäksi olen koko viikon ounastellut sadetta, ja koittanut siksi keksiä tekemistä pääasiassa sisällä, mikä on mielestäni huomattavasti puistoilua työläämpää. Nyt kun sitten poikien huone on avaruus ja kaikki muutkin ideat on loppuun käytetty - tuli se sadepäivä. Huoh.

Fiilis on johtunut varmaankin suureksi osaksi huonosti nukutuista öistä. Ei, se S ei oo alkanut heräileen (huomattavasti..) enempää, mää en oo vaan itse saanut jostain syystä nukuttua. Huomaan pyöriväni sängyssä mielessä tuhat ja kaksikymmentä asiaa ja unta ei tule. Ja siis kun mulla pyörii asioita mielessä, ne ei ole mitään "Hmm, mikäköhän musta tulee isona?" tai "Kuinka mää voisin olla parempi äiti?"  -tyyppisiä syvällisiä pohdintoja, vaan ihan, että "Hitsi, voiskohan sitä tilata poikien huoneeseen uudet verhot? Ehkä turkoosit?" ja "Se otsatukka olis kyllä hyvä.  Hitto, kun se on vaan niin hiostava. Mutta saahan sen kyllä pinnillä ylös.". Että näinkin suurien kysymysten äärellä täytyy sitten yönsä kieriskellä.

Eilen sain sitten kaipaamani onnistumisen tunteen, suureksi yllätyksekseni lenkillä, kun jaksoin juosta sen hetkisen (hyvin, hyvin realistisen) tavoite-matkani. Kaksi edellistä kertaa kun on mennyt ihan surkeesti. Selittämättömiä vatsakipuja ja silleen.. As in pistämistä. :D Mutta tosiaan, kummasti sitä mieli kohenee kun tulee fiilis, että I can do it!  Tulin sitten lenkiltä kotiin reippautta puhkuen, "Hei, mee sä leffaan, oot sen ansainnut, kyllä mää hoitelen nää lapset petiin. Osta itelles jotain kivaa naposteltavaa." Mies ei jääny paljoa kyseleen vaan liukeni läheiseen elokuvateatteriin ilomielin. Tulee kyllä hyvä fiilis kun jaksaa joskus toista ilahduttaa, vaikka se sitten tietäis itelle hiukan ylimäärästä hommaa. Illalla mulle tuli kuvailun tarvekin, kun tuumailin, että kyllä tää meijän koti on kiva, vaikka vähän sekasin tuppaa meneenkin.

Kohta meille tuleekin sitten vieraita ja kun toinen vieraista liikkuu vain lattiatasossa olisi kaiketi hyvä siistiä vähän paikkoja. Aloittelinkin tossa jo hiukan, mutta se ei jotenkin luistanut. Ensinnäkin muistan kristallin kirkkaasti antaneeni aamulla miehelleni kassillisen pahveja ja kartonkeja vietäväksi roskiin ja ihmetykseni onkin suuri, sillä kaikki pahvikamppeet näyttäisi olevan tiskipöydällä ja kysymys kuuluukin, mitä mahtoi mennä roskiin? Toisekseen, järjestellessäni keittiötä huomasin laittaneeni mausteet hienosti takaisin riviin maustekaappiin, niin, mausteet ja Deko bonsai-ravinteen. Ja viimeisimpänä muttein vähäisimpänä, kuinkakohan monta kertaa mun täytyy koittaa kaataa kylpyammeesta vedet sukat jalassa, ennen kuin uskon, etten yksinkertaisesti tule koskaan selviämään siitä kuivin sukin.

No joo, ehkä mää koitan jatkaa järjestelyä kun S on vielä päiväunilla ja L touhuilee omiaan. Aika kiva muuten huomata, että L keksii joskus ihan itsekin jo leikkejä, eikä mun tarvi aina kehitellä leikkiä leikin perään.

P.s. Ei kai mulla tarvi aina olla asiaa, jotta voin kirjottaa tänne ?! :)

EDIT: Wau, okei, ei tarvinnu taas kun todeta, että on sadepäivä, niin johan alko aurinko paistaan!