Naapurin täti.

Meillä on ihania naapureita, oikein tosi ihania. Oikeastaan aina kun menee tuohon pihalle leikkiin lasten kanssa, niin siitä löytyy seuraa lapsille ja minulle, aika upeeta, sillä ainakin mulle kotiäitiyden suurimpia haasteita on ajoittainen yksinäisyys. Niin kivaa kun lasten kanssa onkin touhuta, niin aina ei oikein mielikuvitus riitä keksimään 3-5 leikkiä/päivä, joten on kiva, että joku naapurin lapsista keksii hauskoja leikkejä L:n kanssa. S ei vielä niin leikeistä perusta vaan hän tyypillisesti kävelee. Kävelee, kävelee ja kävelee, silleen Forrest Gump -tyylisesti. Mielenkiinnolla odotan koska hän meinaa pysähtyä. Pakarat pojalla on jo täyttä terästä, muu vartalo on sentään vielä mainiosti poimuilla. Ja erittäin mieluista minulle on myös se, että pihasta löytyy melkein aina myös mulle juttukaveria, siis juttukaveria, jolle ei tarvitse muistutella pissahädästä, jota ei tarvitse koko ajan varoitella satuttamasta itseään, joka ei koko ajan kysele, mikä, missä, miten -kysymyksiä ja joka vastaa takasin muutakin kuin "gag-ga". Ja vaikka suurimpia lemppari-asioitani lapsissa on heidän brutaali rehellisyytensä ja suorapuheisuus, on kiva jutella jonkun kanssa niin, ettei tarvitse pelätä, että kohta se juttukaveri sanoo "Sää oot tyhmä." tai että "Mää pissaan sun suuhun.".

Kerroin jo aiemmin Ranskalaisen ruokatorin jälkeisestä protesti -piknikistämme, mutta vielä en kertonut sen (ja koko päivän) ihanasta käänteestä, naapurin Minnasta, joka myös Täti Taikakynänä tunnetaan. Osa lapsistahan oli jäänyt siellä ruokatorilla tosiaan ilman karkkeja, kun kukkarosta ei sitten löytynytkään rahaa (käsittämättömän) kalliisiin makeisiin, joita vielä maksamaan mennessä luulimme puoli-ilmaisiksi. Harmistus oli siis arvatenkin kova. Kaikilla oli hiukan siipi maassa, vaikka piknik olikin jo piristänyt mukavasti mielialoja. Siinä kun me jo valmiiksi istuskelimme viltillä (tai oikeastaan kirmailimme viltin läheisyydessä), Minna huikkasi ohi mennessään, että käy sisällä ja tulee hetken päästä viihdyttämään lapsia (ja aikuisia).

Ja totta tosiaan, hetken kuluttua ovesta tuli ulos Täti Taikakynä, mukanaan kassillinen jäätelöitä ja piirrustusvehkeet. Siis ihan upee juttu! Lapset saivat sanoa millaisia kuvia haluaisivat ja Täti Taikakynä delivered.

L:kin sai mukaansa kolme hienoa kuvaa väritettäväkseen. Tai sai ja sai, vaikuttaisi siltä, että minä en ole valmis luopumaan kuvista ainakaan ihan vielä, kun L:n väritys on tällä hetkellä sitä, että poika sahaa kynällä edestakaisin ja koittaa pureutua kynällään värityskirjansa jokaisen sivun läpi.

Lapset pyysivät kuvia aina dinosauruksista hämähäkkeihin, L toivoi tietenkin tämän hetken lemppareitaan, kakka-löllöö, kakka-mössöö ja pissa-kakka-löllöö yms. L:n toiveet onneksi vain ignoorattiin vähin äänin, eikä niistä tehty sen suurempaa numeroa.

Mutta joo, ihan jees naapurusto!!!