Näemme kyllä välimatkaan nähden melko usein, sillä siskoni perheineen visiteeraa kiitettävän tiheään mummulassa eli vanhemmillamme, joille on meiltä matkaa n.18 kilometriä. Siellä kyllä näemme toisiamme, ja ehdimme vaihtaa kuulumiset, (niinkuin kyllä vaihdamme lähes päivittäin puhelimessakin), mutta siellä on äitiä ja isää ja miehiä ja sukulaisia ja huomiota vaativa poikalauma ja jutustelu on jokseenkin katkonaista. Tänään kuitenkin teimme jotain hyvin harvinaista, näimme toisiamme ihan kahdestaan. Tämän vuoksi sisareni matkusti n. 160 kilometriä ja minä n. 180 kilometriä, ja oli todellakin sen arvoista.
Olimme siis viettämässä Ravintolapäivää Helsingissä. Lähdimme molemmat liikenteeseen jo aamusta, jotta meillä olisi hyvin aikaa kierrellä kiinnostavimpia Ravintolapäivään osallistuvia kohteita läpi. Ja reissusta tulikin matkoineen semmoinen lähes 12 tunnin irtiotto arjesta, hyvässä säässä ja hyvässä seurassa.
Olemme siskoni kanssa melko erilaisia. Luojan kiitos. Tämä varmasti selittää läheiset välimme. Uskoisin että meillä on jokseenkin perinteinen isosisko-pikkusisko asettelu. Tällä tarkoitan siis sitä, että siinä missä minä haukottelin ja potkin kiviä Helsingin rautatieasemalla, paikassa jossa sikoni oli neuvonut minua odottamaan, saavuttuani sinne junalla jonka lähtö -ja saapumisajan siskoni oli minulle ilmoittanut, saapui rakas sisareni paikalle tulostetun ruokapaikkalistan ja kartan kanssa, valmiina ottamaan ohjat käsiin. Itsehän olin huolehtinut vain kiinnostavaa lukemista (naisten lehtiä) omalle junamatkalleni. Siskoni kyllä toi minulle lukemista takaisin paluu-matkalle. <3
Minulla on jokseenkin (käsittämättömän) huono suuntavaisto. Ja asiaa ei auta yhtään se, että sikäli minulla on pienintäkään mahdollisuutta vain peesata jotakuta, ilmestyy minulle huomaamattani aina laput silmien sivuille ja seuraan vain yksinkertaisesti johtajaa, enkä todellakaan paina mieleeni reittiä. Mää en oikein ymmärrä, että mitä mää sitten aina kaikki nämä matkat haaveilen, sillä mieleeni ei edes jää matkan varrelta mitään, tai ehkä just joku mainos-lipare joka on teipattuna roskikseen. Ja siis tietenkään henkilön ketä seuraankaan ei tarvitse tietää reittiä, en voisi odottaa tätä kanssaihmisiltä, kun en kerta itse jaksa nähdä vaivaa ja tutustua ennalta tai edes paikanpäällä karttaan, joten en ainakaan omasta mielestäni valita vaikka reitti menisikin mönkään. Haahuilen vain perässä ja ällistelen, kuinka taas ollaan väärällä kadulla ja nostelen käsiäni.
Tätäkin tapahtui tänään hiukan, siis reitiltä eksymistä, mutta se ei haitannut kyllä mitään, eksymisestä johtuen kun saimme nauttiaksemme mitä sympaattisimman siskonmakkara-keiton ja tuoretta ruisleipää kyytipojaksi. Vihoitteleva selkänikin pakotti minut kävelemään rauhallisemmin ja nauttimaan yleisestä fiiliksestä. Normaalistihan minulla on tapana ajatella, että nautiskelen sitten perillä, mutta perille on päästävä nopeasti. Ja jonotinkin tänään ihan kiltisti, vaikka tollain perustilassani on aika harva ostos tai asia mulle niin tärkeä, että malttaisin sen takia montaa minuuttia jonottaa. Tähän tietty vaikuttaa sekin, että yleensä jonoon päästyämme S:lla on jo maissinaksut loppu ja L:lla kärsivällisyys. Tänään ei moisia tarvinnut murehtia.
"Tavoitteemme" (rajoituksemme) oli syödä tasatunnein, ja olisimmekin tässä onnistuneet, sikäli missään paikassa ei olisi ehtinyt ruoka loppumaan ennen saapumistamme. Mutta neljään paikkaan kuitenkin ehdimme ja täten saimme nauttia, tuoreita bageleita, pannaria, burritoja ja sitä siskonmakkarakeittoa. Kaikki erittäin maistuvaa! Pannarin päällysiä valitessa siskoni ja minun ero tuli taas esille, minulle tsatsikia ja kylmäsavulohta, siskolle nutellaa ja mansikkahilloa. :)
Kerrassaan mainio sunnuntai, vaikkakin hiukan epätodellinen maisemanvaihdoksineen ja lapsettomuuti.. ?.. lasettomattomuu... lapsettomuuksineen..?!. Huoh. No joo, outoa oli olla myös ilman lapsia mukana. Mun tarvii kyllä mennä nyt jo nukkuun, kun ei kirjoituskaan luista. Kun normaalistihan se aina luistaa, mun mielestä esim. tableteita on vaan niin paljon parempi taivutus kun tabletteja. :)
Ja nyt sitten tarmokkaasti taas alkavan viikon kimppuun, joka sisältää ainakin S:n ensimmäisen hammaslääkärin!
2 kommenttia:
Kiitos loistoseurasta sisko! <3
Olipahan mukava päivä ja kävelykilometrejäkin tuli "tarkan reittisuunnitelman" myötä useita (=edestakaisin Kamppiin ja Punavuoreen). Onneks ei tarvi tänään kävellä.
Parasta matkaseuraa ja meille paras matkateema --ruoka!
"..ja meille paras matkateema --ruoka!" on ehkä surullisinta mitä oon kuullut hetkeen. :D :D Yet so true.
Oli kyllä illalla pohkeet aika muussia.
Lähetä kommentti