Harmistus-munkkeja.

Wautsi wau, onneks kivoja juttuja tapahtuu yleensä aina sillon, kun niitä vähiten osaa odottaa. Oksensin eilen, ja mulla oli muutenkin aika huono olo, jotensakin uupunut ja kaikkia paikkoja särki ja yhtälöön sopimattomana olin myös nuhainen. No, aamulla heräsin kovaan päänsärkyyn, mikä on aikalailla rasittavin mahdollinen tapa herätä. Myös nuhaisuus oli lisääntynyt, mutta muuten vointi oli parempi. A:n ihana isä oli luvannut ottaa L:n hoitoonsa täksi päiväksi mikäli tarve vaatii, mutta puntaroituani aamulla asiaa, päätin olla vaivaamatta muita. Ja toisinaan kýllä tuntuu, että on helpompikin olla molempien poikien kanssa, taitaa niistä jo jotain iloa olla toisilleen. Ja sitten on myös se seikka, että meijän vauvasta on kyllä ehtinyt kasvaan se työläämpi tapaus. Miksiköhän kukaan ei ole kiinnostunut ottaan S:a hoitoon..?!

Edellis päivän lusmuilu-yrityksistä viisastuneena lähdimme heti aamusta ulos. Pian saimme seuraa naapureista, valitettavasti tänään lähes kaikilla tuppasi oleen taipuisuutta huonotuulisuuteen, joten hain munkkeja. Tietty. Ja kahvia. Se tasi piristää ainakin kaikkia aikuisia ja uskaltaisin väittää, että jossain määrin myös kaikkia lapsia. Jännä. Ulkoilun jälkeen tultiin sisälle syömään ja päätin mennä tavallaan sieltä mistä aita on matalin. Olenhan kuitenkin kipeä. :) Eli tein pojille makaronipataa, vaikka karjalanpaistia olisi ollut valmiina ja riittävästi kaikille. En vaan jaksanut alkaa edes kokeileen. L ei syö mitään missä vilahtaa sipulia, pippuria, kastiketta, yms, yms, yms. Tai joo, syöhän se joskus sitten lopulta, mutta tänään mää en jaksanut alkaa vääntään aiheesta, vaan tein suosiolla sen makaronipadan. Kun poika näki ruuan kuului vaan: "Oooh! Äiti, mun lempiruokaa! Mää välitän makaronipadasta, se on herkullista!" Mää oon aika ylpeä ettei meillä tarjota makaronipataa silti joka päivä. Ymmärtänette, että houkutus olisi melkoinen. Ja uskoisin, että S:kin sai ruokaa enemmän suuhunsa kun lattialle mikä on aika tavatonta.

A on ollut myös aikas ihana, kun on soitellut pari kertaa töistä ja kysellyt miten menee. Silläkin on tosi suuri merkitys, vaikkei konkreettista apua olisikaan. Kiva tietää, että toinen siellä ajattelee mun jaksamista ja soittaa silläkin uhalla, että saattaa saada niskaansa melkoisen väsynyttä ja kiukustunutta settiä. Tänään ei kyllä saanut, mutta joskus senkin edestä. Olipas hänellä vielä jälkimmäisessä puhelussa mahtavia uutisiakin. L pääsi peruutuspaikalta temppu-kouluun, tosi kivaa! L on sinne kovasti pyydellyt, kuulostaa kaiketi jo pojan korvaan lupaavalta ja on ne A:n kanssa aina joskus joissain vastaavissa piipahtanut, mutta tämä temppu-koulu on siis kerran viikossa, iltasella ja ilman vanhempia. Toivottavasti siellä olisi kivaa. Tänä iltana se on ensimmäisen kerran ja A menee katsomoon, kun sinne vanhemmat ovat kuulemma tervetulleita. Tuntuu hyvältä, että poika pääsee sinne temppuileen, kun tuo ma-ti aamujen laulu-ja kuvataide painotteinen kerho ei taida olla ihan se L:n juttu. Vähän turhan rauhallista (tylsää) touhua meijän tehoilijalle.

Mitäs sitten.. Hei, sain järjesteltyä meijän lääkelaatikot. Uskalsin lopulta kurkata sen vitamiini-tilanteen ja kyllähän niitä siellä nyt on. Mutta meillä on siis "lääkekaappeina" kaksi tuollaista isoa perus Orthexia, toisessa poikien kamppeet ja toisessa mun ja A:n. Ne on aika mystisiä laatikoita, sillä koskaanhan niistä ei löydy silloin kun jotain tarvis mitään. Mutta nyt kun kävin niitä läpi, niin onhan meillä kuitenkin jotain. Cuplatonta olis kolme aikas lailla avaamatonta pulloa. Keittosuola tippoja löytyis kans tarpeeks. L:n D-vitamiineja olis nyt neljä pakkausta ja S:n D-tippoja pari pulloa. Lääkeruiskuja olis semmonen lähemmäks kymmenen ja yks mikä ei oo tästä taloudesta ihan heti loppumassa (niitten vitamiinien lisäks) on Rennie. Hyvänen aika. Ja ne kuumemittarit joita ei koskaan oo missään, niin niitä olis kolme plus otsa-mittari. Ihan avartava kokemus tämä inventaario.

Yks harmillinen takaiskukin tuli. S kiskas ilmankostutin -pömpelin alas ja se on.. entinen. Pahus. Se oli ihan toimiva kapistus, vaikkakin se sen pulputus saattoi yöaikaan aiheuttaa S:lle parit ylimääräiset läpi kastuneet vaipat ja L:lle muutaman ylimääräisen vessakeikan (tai pissatun sängyn/maton). No, näitä nyt sattuu. Siis sekä yökasteluita että rikkoutuneita tavaroita.

Kuviksi laitoin satunnaisia otoksia S:sta. Eeeeehkä mä sitten kuitenkin ymmärrän miksei S:lla ole kovinkaan paljon buukkauksia kylä-ja hoitopaikkoihin.. On se ihana, mutta hitsi kun tämä (pian ohitse menevä) vaihe on vauhdikas ja vaaratilanteita täynnä.