Ai ai ai, kyllä nyt kelpaa. Ja ne on oranssit! Tavallaan mulla ei ollut vaihtoehtoja värissä, kun nuo olivat ainoat mun kokoa, mutta olisin kyllä varmaan ottanut oranssit vaikka muitakin olisi ollut tarjolla. Joo, olisin mää. Nyt sit pitää vaan pitää mielessä, että ne on tosiaan kumisaappaat, ja vaikka ne olisi kuinka mukavat ja somat tahansa, niin ne eivät ole kävelykengät, vaan kumpparit. Ja niitä voi käyttää vain sateella. Tarvii vaan toivoa paljon sateisia päiviä!
Tosi kiva aamupäivä takana. L on jotakuinkin terve ja vaikka S:n maha onkin sekaisin, niin päätin, että 3 päivää kotona on aikalailla maksimi ja oli aika siirtyä ulos. Ihan hirveitä ponnisteluja ei tarvinnut tehdä huomatakseen, että ne saappaat olis aikalailla tarpeelliset, joten aattelin pitää kaupunkipäivän. Mikä siis tarkoittaa sitä, että
-Pojat ei lähde liikenteeseen kuraisimmissa vaatteissaan.
-Mää en lähde liikenteeseen kuraisimmissa vaatteissani.
-Mää teen kylppärin peilin edessä muutakin kuin pesen hampaat.
-Pojille otetaan kuravaatteet mukaan, että voin koko kaupunkireissun hokea, että "Kohta pääsette kotipihaan leikkiin, hetki vielä.", ja täten myös toteuttaa lupailuni.
-Pakkaan laukkuuni maissinaksuja/rusinoita/riisikakkuja ja pieniä leluja, jotta pojat viihtyisivät mahdollisimman hyvin. Vaikkakin olen huomannut, että tehokkain keino on antaa leikkikaluksi joko omat avaimet, puhelin tai lompakko, niin se on kyllä hurjan huono ajatus.
Tänään tosin pakkasin kampetta S:n mahavaivojen takia abouttiarallaa saman verran kuin kuvittelisin ihmisen tarvitsevan yhden viikon Lapin vaellukselle, sillä varauduttava oli ainakin yhteen, ellei peräti kahteen koko vaatekerran vaihtoon.
Juuri kun olimme lähdössä ovesta ulos, tuli L:n bestis H tuomaan kaverilleen ylläri-lahjan. Ihana. Kaveruksilla on varmaankin ollut jo kova ikävä toisiaan, kun eivät ole moneen päivään nähneet.
Saappaat löytyi tosiaan heti, olin jo päättänyt mitkä haluan (keltaiset, mutta ne oli kyllä liian kirkkaat ja niistä ei ollut kokoja), joten kun mieleiset löytyi heti ole mieli kevyt. Sokoksella oli vieläpä Asiakasomistaja-päivät, niin sai sen -15%, hyvä tuuri, varsinkin kun vielä ysiltä ei ollut juurikaan ihmisiä liikenteessä. Sitten alettiin metsästään lahjaa meijän kummitytölle, jolla on synttärit lauantaina. Olin saanut vinkiksi, että leikiestä puuttuu mies-barbi (?), ja ajattelin tämän olevan helppo nakki, mutta ei. Eihän niitä ole ihan joka kaupassa. Lopulta löytyi yksi, mutta sillä oli vaan uikkarit ja pyyhe päällään. Parempi sekin kuin ei mitään JA bonuksena se, että kyseisen lelukaupan myyjä jäi varmasti miettiin sanomisiaan lähtöni jälkeen yhtä paljon kuin minä, tuli meidän meinaan käytyä niin nokkelaa sananvaihtoa siitä, tarviiko sillä mies-barbilla nyt niin paljoa siitä vaatetta ollakaan. Voi ei, se oli kyllä ihan tahditonta.
Lelukaupan jälkeen (josta L muuten lähti tosi kivasti, ilman mitään lelujen mankuamisia tms., mulle tulee moisesta aina vahva onnistumisen tunne, vaikkei se varmaan mitenkään mun ansiotani ole) mentiin torille ja nyt mulla oikeasti oli tietoa, että rahat riittää puoleen litraan herneitä, mutta mitä ihmettä, torilla käy pankkikortti. (Älkää suotta kertoko jos on käynyt jo pitempäänkin.) Ja vaikka se olis ollut paljon hauskempaa miettiä, että mihis se 1 euro nyt riittääkään, niin heti kun näin pahviin raapustetun "Meillä voit maksaa myös pankkikortilla.", niin herpaannuin ja ostettiin sitten herneitä (nyt ne muuten sitten alkaa maistuun jo pahvilta) ja vadelmia. Onneksi matkan varrella sattui oleen Punaisen ristin lipas-keräys, niin L pääsi käyttään sen euron jotenkin kivasti.
Torin jälkeen mentiin vielä Kauppahalliin hakeen sitä hiivatonta ruisleipää. Olin niin ylpeä, kun kehtasin sanoa myyjälle, että jos hän voisi valkata mahdollisimman tummareunaiset leivät kun ne on musta parhaita. Yleensä vaan laitan sormet ristiin taskuissani ja toivon parasta.
Sitten tultiin kotipihaan leikkiin ja herkutteleen. Niin ja testaan ne S:n sadehousut jotka viime viikonloppuna lopulta löysin. Hyvät oli, joskin aika - siniset.
Olipas ihanaa olla ihmisten ilmoilla ja ulkona ja vaikka se ulos raahautuminen pukemisineen ja kiukutteluineen tuntuukin joskus jokseenkin pakkopullalta, niin on se kyllä silti tärkeä osa sitä päivää. Sisälle tullessa en viittiny nostaa märissä vaatteissa ollutta S:a vaunuihin, niin L opasti pikkuveljen kotiin kädestä pitäen. Aika suloista. S olisin saanut jopa painaa hissin napista, sikäli olisi hiffannut mitä L tarkoitti.
Ja huomenna on jo perjantai, ohhoh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti