Yllätysten tiistai.

Musta alkaa tuntuun, että mulla on joku vika aivoissa. Eilen aloitin kirjoittaan kaksi kertaa postausta, muttei siitä tullut oikein mitään, olihan minulla peräti kaksi asiaa, jotka halusin kertoa ja joista olin aikas innoissani. Asioiden jäsentely tuntui heti mahdottomalta ja teksti oli lähinnä sellaista: "Sitten hain L:n, vitsi, jee!!! Oon kyllä niin innoissani, niin, siis hain L:n kerhosta ja ihanaa, tosi hyvä fiilis..." Sitten kun mulla mun pääasiat tuppaa tekeen noita haarakonttoreita melko paljon, niin jos on kaksi asiaa kerrottavana, niin huh huh, ihan mahdotonta. Asioiden jäsentely -vamma, se se on.

Mutta jos mää nyt vaan laitan ne asiat tähän, enkä edes yritä kertoa niistä laveasti. Mää pääsen ensi kesänä kaasoksi!! Ihan mahtavaa! Jo pariskunnan hääuutinen oli todella (odotettu ja) mieluinen, mutta tämä kaasoilu-touhu on vielä tosi kiva bonus. Mää oon niin otettu ja onnellinen! Se siitä. Ihanaa!

Ja toinen asia oli, että oltiin eilen taas synttäreillä, L:n pihakaverin synttäreille tuli kutsu eilen päivällä ja juhlat olivat heti illalla. Tässä on vähän näitä synttäreitä ollut, mutta näissä oli hiukan erilainen fiilis, kun perhe on kotoisin Nepalista. Juhlissa oli ruokatarjoilukin, alkukeittoineen päivineen ja voi nam, nepalilainen ruoka oli kyllä minun makuuni. L, joka ei suostu syömään makaronilaatikkoa jos siinä on sipulia, koska sipuli on "kamalan väkevää" ei innostunut ruuasta. Kompensoi asiaa kyllä syömällä kolme lautasellista kakkua...   Ja kyllä on myönnettävä, että itsellänikin hiki hiukan pukkasi ruokaa syödessä pintaan, toivoin vain etten alkaisi yskimään, sanoessani, että: "-Ei tämä liian vahvaa ole, juuri sopivan mausteista." Mikä oli kyllä ihan totta, oli se silti tulisempaa kuin mikään mitä olen aikaisemmin syönyt, mutta hitsi miten hyvää. Perheellä on oma ravintolakin, joten täytynee mennä sinne ottamaan revanssi. Nam.

Pakko kyllä kertoa mitä maanantaina tapahtui kun hain pojan kerholta. Heti L:n nähtyäni huomasin, että housut olivat vaihtuneet. Repussa kulkee aina vaihtokamppeet vahongon varalta, joten ei siinä mitään, mutta kun kerhotäti antoi kastuneet housut minulle hän sanoi: "- L meni kyllä hienosti itse pissalle, mutta vähän karkasi housuillekin" Ei mitään yllättävää ja erikoista vielä, mutta sitten: "-Housut saattaa olla vielä hiukan kosteat kun otin ne juuri kuivurista, mutta puhtaat ne ovat." Aika jees. Mää olin aiemmassa kerhopaikassa otettu jo siitä, että pissaiset vaatteet oltiin laitettu muovipussiin ennen reppuun laittoa, mutta tämä oli musta jo aikamoista. Kyseessä on vielä vain kahden tunnin kerho. Ne oli pessy ne! Ja kuivannu! Vähän niinkuin prinsessa Victoria sanoi eilen siskolleni, hänen antaessaan prinsessalle tekemänsä laukun (!!!) : "How considerate!" (Aikamoista.)

Kun olin vienyt L:n aamulla kerholla ajattelin hemmotella itseäni hakemalla kaupasta Annan ja Me Naiset, nukkuuhan S aina lähes poikkeuksetta koko L:n kerhon ajan, täten minulle jää hyvää aikaa ottaa rennosti. Niin. Yhtä varmasti kuin pojat hekkaloi illalla ainakin tunnin normaalia pitempään jos A:lla ja mulla on leffa ja naposteltavat odottamassa, ei S:kaan nukahtanut eilen aamu-unilleen millään. Se vähän harmitti. Se on jännä kuinka noissa käy yleensä aina just noin. Puhumattakaan siitä, kuinka kerran yhdessä-kahdessa kuukaudessa pistetään miehen kanssa oikein ranttaliks ja laitetaan juustoa ja viintä pöytään, niin kyllä on juustot hikisiä ja vanhemmat hermona, kun lopulta saadaan pojat nukkuun. Mikäköhän siinäkin oikein on? Sain mää kuitenkin L:n kerhon aikana keitettyä itselleni sushi-riisit päiväruokaani varten. Sen kanssa en tosin riskeerannut ja alkanut odotteleen mitään päiväuni-aikaa niistä nauttiakseni. Sen aikaa kun mää söin susheja, katsoivat pojat Touhulan arvoituksia. Kaikki voitti. (P.s. Jos joku tykkää sushista, niin kotona niitä voi tehdä halvalla ja helpolla, kun käyttää puuroriisiä, purkki-tonnikalaa, paprikaa ja kurkkua, on musta hyviä niinkin. Pääasiahan siinä on se soija ja wasabi.)

Mua alko eilen huvittaan, kun oltiin lähdössä liikenteeseen ja katsoin meijän kolmen vaatteita, kaikilla oli raita-paidat päällä. Mieleeni nousi sanat: "Raidallinen mies, Risto Ollilla on päässyt pakenemaan.." Sanat on eräästä kirja+kasetti-sarjasta jota kuuntelimme lapsina paljon. Mieleeni nousikin ajatus, että kun tuntuisi tuossa lasten television katselussa olevan hiukan huono kaiku, niin joskaan meillä ei ollut pienenä televisiota, niin noita kirja+kasetti-sarjoja me kuunneltiin senkin edestä. (Äiti tämä ei ole hyökkäys sinua vastaan, vaan puolustus mun ja Touhulan arvoitusten puolesta.) Jos mää muistan lukijan jokaisen virheen, kohdan, jossa hän lukee vahingossa naisen ääneellä kun pitäisi lukea miehen äänellä ja erään kappaleen alusta tämän verran: "Hadassa istui yksin tyhjän kotinsa portailla, koska hänen silmissään oli kyyneleitä, hän ei voinut nähdä taivaan sinea, ei ruohon vihreyttä, eikä kukkien keltaista kultaa. Mordogai, Hadassan serkku käveli tietä pitkin..jne." Ja ah, kylmänväreet menee vieläkin: "Ensin Hadassa - orpotyttö, sitten Ester - loistava tähti ja nyt, Ester - Urhoollinen kuningatar!" (Ja lukijan ääni murtuu hänen sanoessaan urhoollinen.) Mää olin päättänyt antaa lapselleni nimeksi Ester, jos tämä olisi tyttö. Tuntuukin johdatukselta, että olen saanut poikia.

Loppukevennykseksi vielä siskonpoikani piirtämä kuva minusta, raitapaita päällä, tietenkin:

A tietää, että mulla on aika huono itsetunto ja siksi hänellä tuppaakin oleen aina vaimon puolustus-sensorit herkillä ja tämän kuvan nähdessään hän katsoi minua myötätuntoisesti ja sanoi: "-No voi, miksi siskos tuon sulle lähetti?" Heti ymnmärsin hänen viittavaan kuvassa näkyvään vartaloni pallo -muotoon, asiaan johon en aikaisemmin ollutkaan (kuvassa) kiinnittänyt lainkaan huomiota. Suuren vaikutuksen oli tehnyt paidan raidat. Tuosta tukastakin voisi ehkä oppia jotain. (Mikä asioiden jäsentely -vamma?!) :)