Jee, perjantai! Vaikka se L:n ma ja ti -aamujen kerho onkin vaan sen 2 tuntia, niin silti se on aina sen päivän "ohjelma" ja tästä johtuen maanantai ja tiistai menee aika hujauksessa ja näin ollen myös koko viikko. Ja mullahan siis voi olla vaan yksi ohjelma per päivä. Mää suorastaan ahdistun jos mulla on sovittuna samalle päivälle vaikka neuvola ja joku kyläpaikka. Ei missään nimessä. Neuvola keskiviikolle ja kyläily torstaille, jos vaan mahdollista. Ihan ylipäätänsä mää vähän ahdistun jos mulla on jotain ennalta sovittuna. Ja luonnollisestikkaan en harrasta kalentereita, vaan kaiken, eli tälläkin hetkellä loppuvuodeksi sovitut ehkä noin 3 asiaa, säilytän siihen juuri ja juuri tarpeeksi kapasiteettia omaavassa muistissani. Tai maksimissaan jonkun tyhjän kirjekuoren taakse kirjoitettuna.
Mää en oikein ymmärrä miksi musta toisinaan tuntuu, että mun muisti on ylikuormitettu, koska en oo sitä ainakaan 3,5 vuoteen täyttäny oikeastaan millään tarpeellisella. Ja jotenkin olisi toivottavaa, että ihmisen muistiin mahtuisi muutakin kuin 3 tapaamista, 3 matkapuhelinnumeroa, 2 lankapuhelinnumeroa, yksi pankkikortin tunnusluku ja 8 syntymäpäivää. Ja tällä siis pohjustan vain sitä, että en ikinä muista mitä olen edellisessä postauksessani kirjoittanut ja tästä johtuu, etten niihin asioihin yleensä enää sen koommin palaa. Mutta nyt ajattelin päivittää kuulumisia parista asiasta, jotka on voinut jotakuta jäädä kiinnostamaan.
Se L:n temppukoulu. Se oli menny ihan kivasti. Siellä oli ollut vaan pikkuisten ryhmä (kai 2-vuotiaiden) samaan aikaan ja tästä johtuen kaaos oli ollut melkoinen, eikä isompien lasten ryhmän vanhemmat todellakaan istuneet katsomossa, vaan juoksivat tiukasti omiensa perässä, jottei pikkuiset jääneet jalkoihin. Temppukoulun vetäjä oli kyllä pahoitellut asiaa, ja sanonut, että ensi kerralla tunnit eivät ole päällekkäin. L itse kertoi tykänneensä temppukoulusta, joten ihan onnistunut juttu!
Kävin poikien kanssa viemässä sille kaupantädille tänään kukkakimpun ja siitä jäi hyvä mieli, vaikka tilanne olikin aika kuumottava. "-Moi, tota, mää en tiä muistatko sää meitä eiliseltä, mutta multa tippui vaunuista toi toinen poika ja sää tulit jutteleen mulle ja mulle tuli siitä parempi mieli, niin tässä ois tämmösiä. Moikka!" Ja happee en vetänyt tietenkään kuin vasta lopuksi. :) Ja sit multa meinas tulla joku jännitys/liikutus -itku, niin liukenin paikalta.
A on tosiaan aloittanut sen harrastuksensa ja homma on sujunut kivuttomasti, paitsi A:n osalta. Se harrastus on muuten crossfit, kun en aiemmin lajin nimeä muistanut, vissiin aika tiukaa settiä. Mutta hoitelen siis pojat yöpuulle yksin kahtena iltana viikossa ja lauantaina on päivätreenit. Pientä taktikointia ja varmistelun makua ilmassa, sillä koitan yleensä reenipäivinä keksiä L:lle tekemistä päivällä niin, että päikyt jää väliin, niin illalla homma sujuu helpommin. Toissapäivänä ja eilen poika nukkui päikkärit ja illalla nukuttelu kestikin sitten 30-90min, niin, en ollut tänään oikein sillä tuulella, vaan pidin pojan naapureitten avustuksella päivän hereillä, hain itelleni elokuvan (vain omaan makuuni) ja karkkia, pistin pojat kasin jälkeen nukkuun ja ai ai ai. Ei oo valittamista.
Käytiin eilen yllätys-visiitillä (tietty) mun porukoilla, kun ei olla siellä käyty varmaan lähemmäks kahteen viikkoon, mikä on tosi pitkä aika normaaliin verrattuna. No joo, olis ehkä ollu hyvä rimpauttaa etukäteen sillä mun isä remontoi. Saunaa, kylppäriä ja vessaa. Eteisessä oli vastassa nauloja lattialla, vessanpönttö, pistokkeessa oleva naulapyssy, moottorisaha yms. Nappi ympäristö S:lle siis. Näin ollen emme viipyneet kyläpaikassa kovinkaan kauaa, mutta koska olimme liikkeelle lähteneet päätimme tehdä vielä pienen lenkin ja menimme katsomaan lentokentälle näkyisikö siellä jotain kiinnostavaa ja näkyihin siellä. Jotain suurta ja mahtavaa suoraan Amerikasta. Tuli vähän rikollinen olo kuvata tota, mutta kaippa se oli ihan ok, kun se siinä näkösällä oli. L:nkin mielestä se oli ihan ookoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti