Vaikkakaan en pidä itseäni mitenkään erityisen touhukkaana äitinä, niin minullakin on hetkeni. Näinä hetkinä olen mielestäni kohtuullisen mielikuvituksellinen ja kekseliäs. Viime talvi laittoi kekseliäisyyteni koetukselle kovien pakkasten ja pienen vauvan vuoksi, tai ei niinkään pakkasten ja vauvan vuoksi vaan sen energisen lähes kolme vuotiaan vuoksi, jolla virtaa riitti ja tekemiset loppuivat sisällä helposti kesken. Nyt kun syksyn sateet ovat alkaneet, ei ulkona taas viihdy ihan koko päivää, ja sisäleikkejä tarvitsee alkaa kaivaan kesän jälkeen pölyttyneestä mielukuvitus -kansiosta. Joten tässä muutamia minun keksimiäni touhuja, niitten ainaisten dublo-linnojen, askarteluiden, sormivärien, muovailuvahojen ja palikoilla leikkimisen lisäksi. Suurin osa kuvista on viime talvelta, osa tuoreempia, osa vanhempia.
Pahvi, tuo lapsiperheen huokea piristysruiske, josta voi tehdä mitä vaan. Robotin, lentokoneen, koirankopin tai uunin. Mielikuvitus on rajana. Ja ehjät pahvilaatikot.
Bonuksena styroksi S:illä (keksitkö itse parempaa termiä, pakkaus-vaahto-S:t..?) käyvä ajopeli.
Villasukilla luistelu on vähän onnettomuusaltis leikki, mutta lapset kyllä tykkää. Kypärän käyttö on tietenkin suositeltavaa. Itse kehittelin luistelun ympärille vielä nakin syöntiä ja kaakaon juontia, niin päästiin kunnolla fiilikseen. Minähän olen siinä onnekkaassa asemassa, että meillä on vieläpä muovimatto (...), joten luistimethan luistaa.
Muovijakkaroista ja pahvinpaloista rakennettu auto oli kova hitti aikoinaan. Kuvanoton jälkeen jalostin ideaa vielä sen verran, että tein mustasta pahvista taittamalla ja sinitarralla lattiaan kiinnittämällä kaasu- ja jarrupolkimet.
Plaston mopo, tai joku vastaava löytyy varmaan kaikista lapsiperheistä, samoin narua ja muovipusseja. Näistähän väkertää kädenkäänteessä autopesulan.
Kylpyamme ja legopalikoita, keittiöstä joku siivilä haaviksi ja salaatinottimet airoiksi ja kalastamaan.
Omasta lapsuudestani muistin värjätyllä vedellä kikkailun kiinnostavuuden. Jos ei löydy elintarvikevärejä, voi veden värjätä vaikka vesiväreillä, sillon vedestä tulee kyllä ihan lällyn haaleeta, mutta menettelee. HUOM: Ethän käytä lasiastioita! (...)
Jos ei muu auta, niin aina voi lähteä etelänlomalle.
Ihan kivaa vaihtelua dublo-leikkeihin on rakentaa maailman pisin käärme. Vaikka ihan huoneesta toiseen. Tämä leikki voi aiheuttaa kitkaa sisarusten välille, sikäli joukossa on sen verran nuori kaveri, joka ei ymmärrä, että käärmeeseen EI SAA KOSKEA!!
Yksi ehdoton suosikki on onginta, mutta siinä olen niin aktiivisessa osassa, etten ole voinut napata kuvaa. Tarvitaan keppi (meillä mikrofonin jalustakeppi? Ihan oikeesti, termit ei nyt oikein irtoa.), narua ja narunpäähän pyykkipoika tai semmonen pyyheklipsu. Siirrä sohva metrin verran irsi seinastä ja mene sohvan ja seinän väliin kalanmuotoisiksi leikattujen pahvinpalojen kanssa, jotka olet päällystänyt foliolla (ja laittanut eviksi höyheniä). Pojat heittelee ongen koukkua sinulle sohvalla seisten, tai sohvan eteen asetetulta penkiltä, eli laiturilta. Kiinnitä klipsuun kala, ja nykäise narusta. Suksee, naapurin lastenkin mielestä!
Semmosta. Ja sitten on leivottu, pidetty kylppärissä (pikku)autopesulaa, oltu kylppärissä kylpylässä (sis. kylpyvaahtoa, pillimehua ja aurinkotuolin) ja pukeuduttu naamiaisasuihin. Toivottavasti tästä saa joku jonkun idean tylsään syyspäivään!
2 kommenttia:
Ihania ideoita! :)Kyllä lasten kanssa joutuu käyttämään mielikuvitusta! Meilläkin on tota etelänleikkiä leikitty, tai oikeestaan rantaleikkiä. Tytöt haluaa ehdottomasti uikkarin päälle ja uimalelut puhalletaan, matot syrjään ja uimaan lattialle. Välillä viltille ottamaan aurinkoa ja syömään eväitä.
Ongintaa harrastetaan myös, mutta sillä perinteisellä lasten ongintatavalla, eli meillä on pieni ämpäri ja sitten yksi on patjan takana (oviaukossa) ja laittaa ämpäriin jotain - aina kiva ylläri, vaikkei siellä olisi kuin dublopalikka. :D
Hei, kiitti vinkeistä, me lähetään kyllä joku päivä taatusti rantsuun. :) Kuulostaa hauskalta! (Siihen asti, että S pissaa olkkarin lattialle.)
Lähetä kommentti