Leijuvat hiukset ja hyvä mieli.

Moi. Jos on ollut huono päivä ja hyväntuuliset ihmiset rasittaa, niin ei kannata lukea tätä postausta just nyt.

Mää oon niiiiiin onnellinen!
Mun lapseni ei nähtävästi ole jakanut ainakaan kuvanotto hetkellä suurta onneani, mutta ei ole niin nöpön nuukaa. Jos äiti on onnellinen, niin lapsillakin on varmaan kivempaa, ainakin jossain vaiheessa.

Mun hiuksetkin on nähtävästi muistuttanut ulkona jotain säteilypilveä, mutta ei sekään ole niin justiinsa, koska jos ne leijuu noin, niin sillonhan on ilmiselvää, että hiukset on puhtaat, ei rasvaiset hiukset noin ponnekkaasti nousisi. Eli, tämäkin on pelkkää plussaa.

Tänäänhän ei ole varsinaisesti edes tapahtunut mitään mullistavaa, mutta on vaan ollut hyvä fiilis. Toi sää oli kyllä ihan mieletön! Oli hauskaa jutella kaikille niillekin naapureille, joiden kanssa ei normaalisti juurikaan vaihdella kuulumisia, kun kaikilla oli ihan selvästi kova tarve kommentoida vallitsevaa ilmanalaa jotenkin. Tuntu, että kaikilla oli tänään hyvä fiilis, aurinko paitoi, oli lämmintä ja vielä perjantaikin! Postinjakajankin kanssa naureskeltiin, kuinka tämä oli joutunut kaivamaan taas shortsit ja t-paidan esiin. Se tosin oli jo mun mielestä hiukan maksimoitua.

Pojatkin oli tänään jotenkin erityisen hyvää pataa keskenään ja niitten yhteisiä touhuja oli kiva seurata vierestä. Ja huom! pystyin seuraan niitä nimenomaan vierestä, eikä mun tarvinnut koko ajan pompata perään tai väliin.  Jossain vaiheessa tuli jo niin lämmin, että otin L:lta haalarin pois, kun pojan oli (epäilemättä) hiukan kuuma haalarissaan ja saappaissaan. S:kin sai käyskennellä ihan teekkarina haalari vyötärölle sidottuna. Sekin oli kivaa, että kuvia sain napsittua enemmän kuin pitkään aikaan. Aikaa oli jopa niin paljon, että intouduin tosiaan kuvaan itseänikin. Ehkä tosin ihan hippasen nolotti kuvata itseäni esim. itselaukaisimella keskellä pihaa. En just nyt osaa sanoa, että kuinka monta parveketta, saati sitten ikkunaa, on sisäpihallemme päin, mutta jokunen.

S:kin pääsi tänään "äiti-laitto-jarrun-päälle-vaunuista-ja-vainuja-ei-voi-töntänä"-raivareistaan yli suht nopeasti ja leikki. Siis leikki. Tämä on erittäin harvinaista, että S pysähtyy, istahtaa alas ja alkaa leikkimään.

Ei mulla nyt oikein ole mitään asiaa, muuta kun että mää oon tosi onnellinen. Ja onhan siinä nyt jo asiaa kerrakseen. Laitan vielä liudan kuvia aamupäivän ulkoilultamme, antakoon kuvien puhua tällä kertaa puolestaan, kun kellokin on jo noin paljon. Mukavaa viikonloppua, toivottavasti kaikki ehti nauttiin tän päivän erikoisen lämpimästä säästä edes hiukan. Ootte ihania. Moi.

Edit:// Niin ja tiedoksi niille kaikille hämmentyneille läheisilleni keille angstasin tossa itapäivällä puhelimessa, niin mää olin aamulla, kun otin näitä kuviakin, tosi tosi onnellinen ja nyt mää oon taas. Siinä välissä oli vaan pieni repsahdus.